17.6.2017

Valmistaudutaan juhlaan

Onko asioiden jättäminen viimetinkaan huonoa äitiyttä? Podenko turhaan huonoa omaatuntoa siitä, että olemme auttamatta vähän jäljessä lapsen syntymäpäiväjuhlien kanssa? Ei ole ollenkaan tapaistani jättää asioiden hoitoa viimemetreille, mutta here we go! Olemme siis järjestämässä tyttärelleni syntympäpäiväjuhlia huomiselle, enkä ole edes vielä leiponut. Kyllä, luit oikein. Leivon vasta huomenna. Tämän osuuden pitäisi olla helppoa, mutta tavallaan olen jättänyt omaa siivousosuuttani myös huomiselle.


Mieheni on kultaakin arvokkaampi, kun puhutaan tiimityöstä. Jaamme asiat hyvin ja kumpikin on yleensä tyytyväinen. En muista tilannetta, jossa toinen olisi kokenut epäoikeudenmukaisuutta. Poden kuitenkin nyt hieman huonoa omaatuntoa, sillä omalta osaltani valmistelut ovat jääneet puoli tiehen. Yleensä suunnittelen kaikkea viikkoja ja valmistelutkin aloitan jo ajoissa. Kiireistä on helppo syyttää, mutta ei se koskaan ole koko totuus. Tällä kertaa erilaista on se, että tytär on itse suunnitellut kaiken. Hänellä on ohjelmat, tarjottavat ja koristelut mielessä. Toki autan suurimman osan, mutta hän on hyvin ylpeänä apulaisena keittiössä ja muissa asioissa.


Suuret linjat ovat toki kunnossa, siitä ei ole kyse. Ehkä se on osittain hallinnan puutteesta tai sen siirtämisestä muille. Lapset eivät ole enää taaperoita, vaan itsenäisempiä ja fiksuja, ajattelevaisia lapsukaisia. Pieniä, mutta niin isoja. Pysähdyin eräänä päivänä pohtimaan elämäntilannettani ja tajusin olevani eräänlaisessa murroskohdassa. Tämä on se hetki, kun asiat muuttuvat pikkuhiljaa. Tietenkin muutosta on koko ajan taustalla, sillä lapsethan kasvavat koko ajan. Nyt meillä on kuitenkin erilainen elämä alkamassa, sillä hyvästelimme päiväkodin lopullisesti.


Että näin meilläkin joskus. Jos jokin asia ei ole muuttunut, niin se on äidin oma aika. Jatkossakin se alkanee vasta myöhemmin, sillä naperot eivät jostain syystä nukahda enää kahdeksalta. Tällä hetkellä pidennämme iltaa lukemalla Supermarsun seikkailuita. Voi hyvänen aika, että aikuinen saa naurahtaa useaan otteeseen. Ja tämä on mitä mainioin tapa sukeltaa lasten maailmaan, ymmärtää ja muistuttaa itseään siitä, millainen on joskus ollut. Lapset rakastavat tarinoita.

Niin se vaan tuntuu olevan, että vanheneminen vetää tunteelliseksi. Sillä ei ole väliä, kuka vanhenee. Nostalgiaa, muistoja, ajatuksia tulevasta, odotuksia elämästä. Onneksi on tämä hetki juuri nyt. 

5.6.2017

RUOKAOSTOSTEN SUUNNITTELUSTA

Viikon ruokalistan suunnittelu ei käy kädenkäänteessä, ellei ole konkari tai niin nuuka. Tottunut kotikokki saattaa saada ruokalistan nopeastikin valmiiksi, mutta toista se on joillain. Minä kuulun siihen joukkoon, joka haluaa suunnitella kaiken huolella aina ruokakirjojen ja - lehtien selailusta lähtien. Aivan joka kerta en sentään käy koko kirjapinkkaa lävitse, mutta hyvin usein etsin ideoita ainaisiin lihapulliin ja kaalikeittoon lempikirjoistani.

Palasin ajassa hieman taaksepäin ja pohdin, miten nuorena sinkkutyttönä se oli toista. Viikon ruokaostokset koostuivat kana- tai jauhelihapaketista, pienestä margariinirasiasta, pienimmästä juustopaketista (ehkä) sekä vihanneksista. En ole koskaan juonut maitoa, joten yleensä välipalat koostuivat hedelmistä. Jogurttia syön hyvin harvoin. Jo tuolloin oivalsin, että tahdon vielä jonain päivänä työnnellä isoja ruokakärrejä ja juuri siksi haluan myös käyttää aikaa kaiken suunnitteluun. Tässä nimittäin piilee sellainen juju, että kaupassa käynti ei ole aivan ilmaista huvia. Ruokabudjetti on paisunut lasten myötä ja asiaan hieman perehtyneenä olen huomannut, miten paljon rahasummaan voi itse vaikuttaa. On kuitenkin joitain asioita, joista ei halua pihistää ja niistä olemme sopineet miehen kanssa. Tässä on muutama esimerkki, mitä ajattelen asiasta.

Italialainen tummapaahteinen kahvi on listallani ykkösenä. Voisin luopua vaikka mistä kulinaarisesta herkusta, mutta kahvista en tingi. Olen löytänyt suosikkini kokeilemalla ja jos nyt aivan rehellisiä ollaan, niin minun tulisi sairauteni vuoksi välttää kahvin juontia. Se on kuitenkin todella vaikeaa ja tällä hetkellä kahvi ei aiheuta oireita kohtuullisesti nautittuna. Eräänä seikkana mainittakoon, että tummapaahteinen kahvi närästää vähemmän ja on kertakaikkiaan herkullinen päivänaloitus.

Ruokakomeromme on täynnä ruokaa ja ylin hylly on varattu astioille, kynttilöille ja maljakoille. Olen säilykkeiden suhteen valikoiva, suolakurkut ja vihreät oliivit kuuluvat vakiovarustukseen, niin kuin tomaattimurska ja Bonnen herkulliset hillot.

Kuiva-aineet ovat todella tarkasti valikoitu, sillä olemme allergiaperhe. Olen laittanut kaikki viljoja sisältävät tuotteet erikseen ja säilytämme näkkäreistä lähtien raaka-aineet omillaan. Vain tietyt merkit sopivat ja lapsilla on vielä toisistaan poikkeavat, sopivat ruoka-aineet. Tämä aiheuttaa hieman rajoitteita, mutta olemme jo kahdeksan vuoden aikana kouliintuneet aika hyvin löytämään meille sopivat tuotteet. Pastat ja jauhot ovat siis sellainen ruoka-aineryhmä, joissa emme pihistele. Meillä ei oikeastaan ole siihen varaa, sillä en halua syöttää lapsille riisiä joka päivä. Valitettavasti peruna ei sovi vanhemmalle tyttärelle, joka on muutenkin rajoittuneempi ruokavalion suhteen. Niinpä pastoissa on valikoimaa niin laajalti kuin mahdollista. Olemme opettaneet tytöille myös lisäkesalaatin merkitystä juuri siitä syystä, ettei pastakaan voi olla jokapäiväinen ruoka.


Tuoreet kasvikset ja vihannekset ovat iso menoerä ostoksissamme. Ellei rahassa mitattuna, niin ainakin tilavuudelta. Suosin paljon kotimaista sekä luomua. Juureksiin tuhlaan myös mielelläni, sillä niissä ei kilohinta ole päätä huimaava. Rakastan tuoreita raaka-aineita ja vältämme pakastevihanneksia viimeiseen saakka. 

Periaatteeni ruokalistan suunnittelussa on se, että lähes kaikkea voidaan valmistaa allergioista huolimatta. Ainesosan voi aina korvata tai vaihtaa. Näin ollen meillä ei kuitenkaan syödä koskaan hernekeittoa, vaan esimerkiksi lohi- tai nakkikeittoa. Kaikki, mitkä ovat leivottavia voidaan tehdä itse. Piparkakut, vohvelit, pannarit, kakut ja monet muut olen muokannut meille sopiviksi ja niin, että mausta ei ole kiinni. Lähtökohtana on se, että lapset saisivat mahdollisimman monipuolista ruokaa rajoitteista huolimatta. 

Tunnustan olevani todella nirso ruuan suhteen, joten arkiruoka ei voi olla kehnoa tai liian peruskamaa. Toisaalta piheyksissäni saatan joskus syödä monta päivää putkeen vain kaurapuuroa ja elämäni ainoaa juttua, mitä ilman en voisi elää: näkkileipää! Ruuanlaitto on kuitenkin melko suoraviivaista ja ruokaostosten suunnittelussa käytän seuraavanlaista kaavaa:

  • perusostokset (maito, leikkeleet, juusto, margariini, vihannekset, hedelmät)
  • taloustarvikkeet (pesuaineet, paperit, siivoustarvikkeet yms.)
  • täydennysostokset (juurekset, jogurtit, lihat, pastat, riisit, kananmunat, leivät)
  • erikoisostokset (joita tarvitsee harvoin, esim. jotain tiettyä ruokaa varten)
Periaatteessa perusostoksiin sisältyy tietty lista tuotteita, jotka molemmat muistavat suurinpiirtein ulkoa. Taloustarvikkeita ostamme kerran kuukaudessa (tai harvemmin). Täydennysostokset puolestaan ovat sellaisia, joita ostetaan tarpeen mukaan. Erikoisostoksia on harvemmin ja oikeastaan lähinnä juhlien yhteydessä. Kauppaan on helpompi mennä, kun pohdimme yhdessä, riittääkö perusostokset vai onko jotain täydennettävää. Joka kerta en kirjoita listaa erikseen, mutta joskus sekin on paikallaan kun on paljon ostettavaa.


Perusruokia, joita meillä suositaan on mm. lasagne (ja sen pikaversio), makaronilaatikko, täytetyt kesäkurpitsat, nakkikastike, bolognaise - kastike (ja muut pastaruuat) sekä munakas. Pyrimme tekemään itse mahdollisimman paljon, jolloin tiedämme tasan tarkkaan mitä ruuat sisältävät. Appivanhemmat ovat myös todella ahkeria sienestämään, marjastamaan sekä kalastamaan. Jonkin verran saamme heiltä luonnon antimia: mätiä, sieniä, marjoja sekä kaloja. 

Ruokaostosten suunnittelu niin viikko- kuin päivätasollakin on joskus monivivahteista puuhaa. Mitään tarkkaa budjettia meillä ei ole, mutta sellaisen kokeileminen houkuttelee aika paljon. Kenties tästä innostuu vielä suunnittelemaan tarkemmin ruoka- ja talousostokset?