29.3.2017

Ralph Lauren Debby Drawstring - laukku

Kevät on täällä ja auringon innoittamana sain inspiksen käydä kaappeja lävitse. Pakkailin talvikenkiä käsittelyn jälkeen pois ja seuraavana olisi edessä vaatekaapin sisältö. Olen jo pitkään haaveillut uudesta kevät/kesälaukusta. On sanomattakin selvää, että vaalea sen täytyy olla ja keskikokoinen. Vuittonin Eva clutch on täydellinen, mutta kaikissa tilanteissa se ei ole käytännöllinen tilavuuden puolesta. Toisaalta Neverful on joskus liian suuri ja täyttyy nopeasti. Pidemmän aikaan on siis ollut hakusessa kompakti ja keskikokoinen laukku. Kevään uutuuksista löytyikin ihana Ralph Laurenin kullanhohtoinen laukku.






Toivottavasti pian päästään käyttämään myös kevättakkeja - vaaleansininen villakangastakki minulla onkin ollut jo käytössä pari viikkoa. 





20.3.2017

KEVÄÄN TUNTUA

Vaaleita sävyjä, sitä ainaista ja samaa. Iän karttuessa en osaa kaivata kovin suuria vaihteluita, vaikka kevään saapuminen saakin pientä sisustusinnostusta ilmoille. Tykkään klassisista valinnoista ja helpoista vaaleista sävyistä. Helppous tarkoittaa minulle tässä kohtaa neutraaleja sävyjä, joihin ei kyllästy. Sävyjä, joita on helppo yhdistellä ja vaihtaa halutessaan. Kaupoissa on parhaillaan herkullisia sävyjä ja tarjonnasta löytyy jokaiselle jotain. Itse olen suosinut vaaleaa harmaata juo vuosikausia ja jostain syystä en tunnu kyllästyvän. Muistatko meidän harmaan seinän edellisessä kodissa?


Harmaa on helppo väri käyttää, vaikka se usein taittaa vihreään tai siniseen. Sävyjen kanssa täytyy olla joskus tarkkana, mutta useimmiten tekstiileissä en ole havainnut niin suurta taittoa. Pikemminkin harmaa suuntaa hopeaan. Valkoisen ja harmaan kylmää fiilistä saa pehmennettyä kynttilöin ja lyhdyin. Toki jokin kolmas väri sopisi myös, esimerkiksi vaaleanpunainen tai persikan sävy.



Makuuhuoneen sisustus saa olla helppo ja yksinkertainen. Kaipaan hyvin minimaalista ilmettä ja rauhaa, tänne on helppo rauhoittua. Kesään kohden mustavalkoisuus ottaa ylivallan, muutoin rakastan tätä valkoisen ja vaaleanharmaan liittoa.



Pikkuhiljaa alkaa mielessä pyöriä myös pihaan liittyvät ajatukset. Terassin ja parvekkeen käsittelyt, kesäkukat, istutukset, aita ja monet muut pienet puuhat. Viime kesänä saatiin suuret linjat kuntoon, tänä vuonna on tarkoitus nauttia ja keskittyä vain pieniin piristäviin juttuihin, mitä pihalla voi tehdä. Kun vain ensin saadaan pinnat käsiteltyä.
Mukavaa viikkoa!







19.3.2017

VAALEANSININEN VILLAKANGASTAKKI KEVÄÄSEEN

Ulkona näyttää jo hitusen verran keväiseltä, sillä lumet ovat sulaneet muutamassa päivässä ja katupölyä pesty ahkerasti kaupungin toimesta. Aurinkoiset päivät lämmittävät ja sisälläkin valoisuus on lisääntynyt hurjasti. Viikolla oli niin lämpimiä päiviä, että taidan saada pian kevyemmän takin käyttöön. Tein taas upeita alelöytöjä ja voinpa paljastaa, etten ole vuosiin hankkinut itselleni näin paljon vaatteita. Olen keskittynyt tähän asti niin paljon lapsiin, että oman itsensä unohtaminen on ollut vaikea huomata. Tuntuu kuitenkin mukavalta huomioida välillä itseäänkin ja tämä takki on aivan ihana, viileän sävyinen löytö kevääseen.




Takki on ihanan kevyt ja lämmittää sopivasti. Siinä on yksi neppari ja vyökiinnitys eli hyvin rento ja sopii hyvin juuri tähän vuodenaikaan kun vielä on viileää, mutta talvitakki alkaa olla jo liikaa. Kevättyylistä voisikin koota pian kollaasin, kohta on jo sopiva aika päivittää vaatekaappi vuodenaikaan sopivaksi. Tytöille on myös tullut hankittua tarpeellista ja huomenna lähdetään ostamaan kengät. Kevät näkyy pikkuhiljaa jo sisälläkin ja aurinkoa tulvivat pinnat ilahduttavat joka päivä. Pian päästään terassille!



6.3.2017

IKUISEN REMONTOIMISEN KULTAISELLA TIELLÄ

Vuosien ja vuosien remontoimisen jälkeen tulee vastaan vaihe ja hetki, jolloin miettii tuleeko tämä koskaan päätökseen? Saammeko koskaan valmista, loppuuko remontoiminen koskaan? Mikä meille riittää ja mitä päätöksiä teemme jatkossa. Voin rehellisesti vastata, että rakastan suunnittelemista yli kaiken. Aloitan mielellään tyhjältä pöydältä, muutan ja korjaan vanhaa sekä huonoksi tai toimimattomiksi osoittautuneita suunnitelmia ja kokonaisuuksia. Rakastan projekteja ja sitä tunnetta, kun näen muutoksen ja oman käden jäljen. Siihen innostuneisuuden tunteeseen ei koskaan kyllästy, mikä nousee pintaan, kun uusi projekti paljastuu tai päätetään aloittaa. 

Ensiasunnon remontoiminen 12 vuotta sitten oli aikamoinen urakka. Enpä olisi uskonut, että muistelen aikaa vieläkin hymyissä suin. Asunnossa tehtiin perusteellinen pintaremontti, uusittiin keittiötä sekä remontoitiin kylpyhuone. Meillä oli tuossa kodissa vintage kylpyamme sekä upea marmorilattia - näistä molempia ikävöin edelleen. Ensimmäinen remontti tehtiin kerralla ja se oli melko vaivattomasti pois alta! Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut tehdä enemmän eikä se olisi ollut vaikeaa, mutta ummikkona kerralla ei voi vielä osata kaikkea, etenkin kun ikää on nipin napin 20.


Toinen omistusasunto oli meidän yhteinen koti, jossa tehtiin kuin myös perusteellinen pintaremontti. Aikataulu oli tuolloin erittäin tiukka ja olimme juuri avioituneet. Miehelläni oli noin viikko aikaa koko työsarkaan. Tämä oli yksi painava syy, miksi päätimme jättää keittiöremontin sekä liudan muita asioita. Tässä oli aistittavissa jo ensioireita siitä mitä tuleman pitää. Keittiöremontin siirtäminen oli oikeasti järkevää, sillä siihen kului aikaa kokonaisuudessaan melkein 2 kuukautta! Seiniä kaadettiin, lattiaa ja seinää rakennettiin ja tehtiin uusiksi sähkötyöt - urakka tuntui jopa raskaammalta kuin nykyisen kodin keittiön tekeminen. Tässä kodissa tehtiin paljon muuta remonttihommaa myöhemmin, pitkin vuosia kuten ikkunoihin, karmeihin, seiniin ja kylpyhuoneeseen liittyen. Suurin asia mikä jäi kuitenkin mieleen ei ole remontoimiseen liittyvä. Se on tavaran karsiminen, mikä alkoi juuri tässä kodissa noin vuoden asumisen jälkeen. Jälkikäteen ajateltuna meillä iski jonkin sortin väsymys myös näiden remonttien keskellä, sillä viimeistelyt saatiin valmiiksi vasta ensimmäisellä näyttöviikolla, jolloin asuntoomme kohdistunut ostotarjous hyväksyttiin! 


Nykyinen kotimme, paritalo on kyllä melkoinen remonttien huipentuma. Pian täyttyy kolme vuotta tässä kodissa, joista olemme tässä ehtineet asua kaksi. Tässähän ei siis mennyt ihan kaikki niin kuin Strömsössä, mitä joku lukija saattaa ehkä muistella. Ja kyllä, kaikki asiat ovat edelleen auki. Asuntomme remontit eivät todellakaan ole tulleet päätökseensä ja alan epäillä, ettei näin koskaan edes tule käymään. Vahingossakaan. Tähän saakka olemme tehneet hyvin perusteellisen pintaremontin, joka oikeastaan on ulottunut jo rakenteisiin saakka (aika monessakin huoneessa). Täältä on paljastumassa (ilmeisesti) lisäylläreitä ja suunnitelmissa olevia vessaremontteja ei olla jaksettu sittenkään vielä tehdä. Keittiö on edelleen kesken (huokaus) ja lupaan järjestää illanistujaiset, jos tuo joskus saadaan kuntoon. 

Tässä kodissa asuminen ei ole ollut tylsää, jos miettii kokonaisuutta. Meidän budjetti on paisunut jo hitsisti yli suunnitelmien sekä back up planien. Remonttien rahoitus ei nyt varsinaisesti ole ongelma, mutta kieltämättä ei ne ylimääräiset eurot olisi pahitteeksi, jos pohditaan aikataulua. On meillä ollut toisaalta onneakin matkassa ja molempien perheet, jotka ovat jaksaneet tsempata. Toisinaan sitä kuitenkin alkaa miettiä, että loppuuko tämä koskaan? Olemmeko ikuisia remontoijia? Silläkin uhalla, että kodin kunnostamistyöt venyvät, jokaista lomaa ja pyhää ei tahtoisi viettää sorvin äärellä. Siksi mies piti kunnon talviloman tyttöjen kanssa, emmekä käyneet yläkerran vessan kimppuun. Se vaatisi meiltä nyt pienen potkun persukseen, mutta kyllä se valmistuu vielä (tämän) kevään aikana. Puhumattakaan pihahommista. Viime kesänä ahkeroimme pihan kimpussa. Kaivettiin maata, ojaa ja hiekkaa monia metrejä. Paljon jäi tekemättä. En valita. Annoin hyvin paljon. Tuntuu, että lomat jäivät pitämättä. Näin myös naapureillamme, sillä jokainen osallistui taloyhtiön pihatöihin ja niissäkin meni aikaa hyvin paljon. Tänä keväänä olisi tarkoitus jatkaa ja käsitellä sitten ne uudet tasot ja terassi. Uusia piha-aita. Käsitellä parveke. Kalusteet. Istuttaa lisää puita, pensaita ja kukkia. Olihan se mielessä ehkä oikaista aurinkotuoliinkin ja juoda muutama lasi chardonnayta. Tulkaahaan muistuttamaan siitä, kun huhkin pihalla!


Postauksen loppumetreillä lienee sanomattakin selvää, mitä mieheni vastaa tulevaisuuden suunnitelmista. "Haluan seuraavaksi muuttaa uuteen taloon, jota ei tarvitse remontoida pitkään aikaan. Vaimo tahtoisi uuden projektin, lähemmäs Punavuorta, mutta se taitaa olla sitten niitä kaukaisempia haaveita." Uuden rakentamista puoltaa se, että ymmärrän meidän molempien kaipaavan taukoa tästä ikuisesta "remppaamisen" kierteestä. Siksi en pistä yhtään vastaan, kun mies kysyy minkälaiset vessanpöntöt haluaisin uuteen kotiin. Niinpä. Parasta alkaa tutustumaan tulevaan aluevaltaukseen. Rakentaminen, here we go!

4.3.2017

KARTELL COFFEE TABLE

Sanoimme hyvästit Hayn traytable - kalusteelle ja myimme sen uuteen kotiin. Pöytä meni kaupaksi ennätyksellisessä vartissa - enpä olisi uskonut, että sille on näin paljon kysyntää! Yhteydenottoja tuli vaikka kuinka. Minun onnekseni, sillä olen pidemmän aikaa jo miettinyt kalusteesta luopumista. Päätöstä oli kuitenkin venyttänyt se, että olohuoneessa täytyy olla jokin laskutaso ja näin yllättäen, minun on ollut vaikea löytää sopivaa pöytää. Itseni tuntien en jaksa kovin pitkään tilannetta, jossa minulla on jokin väliaikaisratkaisu käytössä. Oli siis järkevää pohtia asiaa vähän pidempään ja tehdä nopeat liikkeet. Vuosia haaveena ollut Kartellin jolly-pöytä ei ollut ennalta arvatta valinta, sillä sen kompakti koko epäilytti meitä molempia. Suuri sohva kaipaa reilun kokoista pöytää, se on tullut jo huomattua Hayn kohdalla. Nyt pohdinkin, pitäisikö ostaa toinen tähän viereen?




Pöytä on yksinkertaisuudessaan tyylikäs ja ajaton. Ainoa asia, mitä en tajunnut ajatella on se, että pöly ja sormenjäljet näkyvät helposti. Onneksi se koskee lähinnä valokuvia, mutta kieltämättä näkyvät tahrat on pakko putsata heti pois. Pinnan kanssa täytyy myös olla nyt varovaisempi, ettei se naarmuunnu. Mikä parasta, myytyäni vanhan pöydän uudelle kalusteelle jäi hintaa vain muutaman kympin verran. Minulla oli pitkään sellainen kierre menossa, että ajattelin ostaa ensin haluamani ja sitten myydä vanhan. Pidemmän päälle tässä piilee kuitenkin sellainen vaara, ettei myykään vanhaa pois. Sitten tavaraa alkaa taas kertyä. Toisaalta harkitsen nykyään pidempään, mitä myyn pois. Muutaman tavaran kohdalla olen alkanut harmittelemaan, miksi myin niin nopeasti? Silloin on hyvä hieman löysätä ja antaa sisustuksen olla. Meillä on kuitenkin nyt todella hyvä tilanne, sillä bestå - kaapissa on yksi välikkö tyhjänä ja säilytystilaa piisaa myös lämpimässä sisävarastossakin. Nyt vain nauttimaan siististä kodista ja lasillisesta rankan viikon päätteeksi. Mukavaa ja rentoa iltaa sinullekin!