22.5.2017

SISUSTUSOSTOSTEN HANKINTA

Onko sinulla aikeissa hankkia uudet sohvatyynynpäälliset tai kenties maljakko? Kaipaako lastenhuone piristystä tai vessa uutta mattoa? Mieti vielä uudelleen. Pohdin tässä eräänä päivänä materiaa ja niitä kodin hankintoja, jotka ovat pian edessä. Ne ovat lähinnä säilytyskaappeja sekä valokuvakehyksiä. Kodin sisustus on vakiintunut ja tasapainossa, joten muutoksen tarve on minimaalinen. Viime aikoina sisustusostojen hankinta onkin romahtanut ja koen, että juurikaan ei ole tarvetta hankkia mitään. 


Mitä kaikkea uutta sitten on tarpeellista hankkia kotiin? Minkälaisille asioille on todella käyttötarkoitus? Tarpeen ja haluamisen välillä on suuri ero ja itselleni tämän asian sisäistäminen vei jonkin aikaa. Olen tietysti tiedostanut tämän asian jo pitkään, mutta mieliteoille on helppo sanoa kyllä, kun on tilaisuus ja riittävästi tahtoa. Minulla on ollut jo pitkään projekti turhasta eroon ja nyt voin viimein sanoa, että olen päässyt todella vahvasti ydinajatukseen. Minulle tämä on tarkoittanut kodin varustelun vakiintumista ja sitä, ettei laiteta tavaraa kiertoon ajatuksena korvata se jollain. Eli ongelma itsessään ei poistu, vaan sama oravanpyörä jatkuu ja tavaran eteenpäin laittaminen sallii uuden hankinnan. Kuulostaa monimutkaiselta, eikö?


Yksinkertaisuudessaan itsensä kanssa täytyy tehdä päätös. Matkan aikana olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin ja alkanut asettaa rajoja. Niitä samalta kuulostavia rajoja, joita lapsillemme olemme innoissamme asettamassa milloin mistäkin. Omien rajojen eli kykyjen tai tuntemusten ymmärtäminen on myös osa projektia. Tuntuu turhalta aloittaa mitään, ellei todella pohdi asiaa monelta kantilta. Itselle täytyy myös olla hellä ja armollinen, sillä ei se muutos hetkessä tapahdu. Tai toisessakaan. Välillä on vaikeaa ja toisinaan helpompaa. Silloin kun on tehnyt itselle pelisäännöt selviksi, on helpompi onnistua. On aina jokin sääntö tai muistutus, mihin palata jos tuntuu vaikealta. 

Sisustushankintojen tekeminen on nykyään helpompaa, sillä heräteostoksia ei juurikaan synny. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että käyn hyvin harvoin enää kaupungilla. Työ, opinnot ja perhe-elämä on imaissut niin syvälle, että asiointiin on varattava aikaa. En jaksa enää lähteä hetken mielijohteesta "kaupoille". En ainakaan ilman lomaa. Nykyään oma hyvinvointi menee kaiken edelle. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin luopumassa tärkeästä intohimosta, sisustamisesta. Luen mielellään uusimpia lehtiä ja harrastan pinterestiä. Sommittelen värejä ja sävyjä sekä pohdin kalustejärjestystä. Kun havaitsen ongelman, lähden mielellään pohtimaan sitä eri näkökulmista. Yritän edelleen ratkaista säilytysongelmia ja kaikkea ei niissäkään hoideta yhdellä kertaa. Vaatii aikaa ja vaivaa sekä nimenomaa pääomaa lähteä toteuttamaan toiveita. Lisäksi täytyy olla varma, että tahtoo panostaa juuri tähän asiaan. Tällä hetkellä meillä on hyvin tasapainossa eri tilat ja oikeastaan säilytystila on sellainen, mihin kaipaan parannusta. Meillä ei edelleenkään yli kahden vuoden asumisen jälkeen ole lakanoille tai pyyhkeille paikkaa. Tai keittiötekstiileille. Niin se siitä täydellisyydestä. If you know what I mean.


Toiset pitävät hankintoja ja ostoksia itsensä palkitsemisena. Tähän minäkin olen monesti vedonnut. Siinä vaiheessa, kun se lähtee kuitenkin liiallisuuksiin, on vedettävä raja. Muistan kerran, kun laihdutusohjelmassa nainen puolusti itseään sillä, että hän tarvitsi palkintoa monta kertaa päivässä: kun on tehnyt kotityöt, käynyt ulkona, vienyt lapset sinne ja tänne, ja niin edelleen. Jossain vaiheessa hän oli siinä pisteessä, että hän ansaitsee koko ajan lähes kaikesta ruokaa - silloin oltiin metsässä tässä syömisasiassa. Näissä sisustusostoksissa voi piillä sama vaara, mutta erilaisin seurauksin. Lopputulemana voi olla kaapillisia ihanaa tavaraa, joka ei mahdu mihinkään. Eli siis tavaranpaljous. Koskaan ei ehdi ottamaan esiin ja kaiken olemassa oloa ei voi edes mitenkään muistaa. Toisaalta ostaminen voi myös viedä rahat ja tuoda taloudellisia ongelmia. Oma elämä tai parisuhde menee koetukselle. Sitten tulee entä jos, kokeilut, testimielessä, mitä jos kuitenkin ja kaikki muut kootut selitykset, jossa tavaraa sommitellaan ja sitten myydään ja sama alkaa alusta. Ei kertakaikkiaan siinä ole mitään järkeä. Ei minusta ainakaan. Enkä väitä, että tämä olisi ehdotonta. Paras konkarikin saattaa joskus tehdä vikaostoksen, vaikka pienenkin. Ei tässä sitä mitata, vaan laaditaan suurempia linjoja. Ja jos hutiostosten tekeminen mietityttää, kannattaa lisätä vielä viikko mietintäaikaa.

Arvatkaa mistä tiedän, että nyt alan olla oikealla kohdalla tavaramäärän kanssa? Tietysti siitä, että uutta myytävää saa hakea. Nimittäin lastenvaatteista. Ja kyllä. Saa myös kyllästyä ja myydä eteenpäin, kun en tee sitä jatkuvasti. Tässäpä taas itselle muistutus siitä, miten hyvää työtä olen tehnyt itseni kanssa.







14.5.2017

Ihana äitienpäivä

Siitä tuntuu olevan ikuisuus, kun olen viimeeksi kirjoittanut blogiin. Tulossa on lisää, en ole lopettamassa - päinvastoin. Kiireinen kevät alkaa olla lopuillaan ja jos on vanhoja merkkejä seuraaminen, kesäkuun työt tulevat menemään vauhdilla. Blogihiljaisuuteen en osaa vastata sen enempää, kuin että tauko on tehnyt hyvää. Olen ollut tosi kiireinen monessakin suhteessa ja tauko on antanut aikaa pohtia, mitä tulevaisuudessa on tärkeää ja mihin haluan keskittyä. Blogi on ehdottomasti yksi kehittämiskohde, josta en aio luopua. Minulla on suunnitteilla uusi osoite, uusi ilme ja toivottavasti jokin muu alusta kuin blogger. Näihin seikkoihin palailen myöhemmin, sillä tässä oli tarkoitus keskittyä ihanaan äitienpäivään.


Meillähän on tällä hetkellä meneillään pihanlaitto ja siinä "sivussa" myös terassiin ja parvekkeen käsittely. Etupihalla odottelee myös laatat maalausta ja töissäkin olisi hommaa sekä muuta... No, pihalla on nyt iso oja ja kuoppa, puut olisi tarkoitus istuttaa viikon päästä. Tässä "välissä" oli suunnitelma maalata parveke, mutta kappas. Myyjä oli erehtynyt sävyssä ja emme voikaan maalata. Pyysimme selvästi tervanväristä ruskeaa ja katsoimme sävyä useaan otteeseen. No, purkissa on harmaata. Niinpä. En tiedä miten asia selviää, mutta ärsyttää aika paljon. Ostimme vielä ison extrasatsin, jotta se riittää. Tätä selvittäessä, terassikukat ovat sohvan vieressä ja piha näyttää kaaottisen järkyttävältä.


Terassin sisustaminen siirtyy siis varmasti kesäkuulle, sillä parvekkeen käsittelyyn on varattava aikaa. Mies ehti sen jo pestä, mutta maalamisen varalta kaikki on pidettävä vielä suojassa. Parveke on terassin yläpuolella ja sieltä lentelee hahtuvia. Toisaalta terassin käsittely siirtyy myös, sillä parveke on oltava ensin valmis. Purimme terassin päältä myös vanhan varaston viime kesänä voi hyvänen aika siellä oli parin - kolmenkymmenen vuoden takaa pölyä ja koirankarvaa. Seinä on siis maalattava myös näiltä osin ja kaikki meidän puolen palkit ovat myös käsittelemättä. En tiedä, onko meillä enemmän vai vähemmän pihahommia kuin viime kesänä?


Kaiken kiireen ja stressin keskellä päätin, että otan pienen irtioton lasten kanssa ja suuntasimme puistoon, ulkoilemaan! Olen satsannut uusiin ulkovaatteisiin jonkin verran kuluneen vuoden aikana ja ostin itselleni nyt uuden kerraston äitienpäivälahjaksi. Valkoinen takki on  veden ja tuulen pitävä, joten tässä kelpaa kyllä ulkoilla tuulisemmallakin säällä.


Aurinkoinen äitienpäivä kului herkullisen brunssin jälkeen ulkona. Kävimme laivapuistossa Helsingissä ja tietysti söimme ensimmäiset "ulkojäätelöt" vaikka tuuli hieman olikin viileähkö. Puiston suojissa oli suorastaan kuuma ja lapsetkin jaksoivat leikkiä pitkään.


Kotimatkalla mietin, että meidän lähikaupasta kapenee valikoima koko ajan. Aihe mietityttää niin paljon, että kirjoitan siitä erillisen postauksen. Tämä ilmiö on alkanut jo muutama vuosi sitten ja se vain tuntuu kiihtyvän. Vaikka kakkupala jäi saamatta, meillä oli ikimuistoinen ja mukava päivä. Siitä kiitos kuuluu ihanille lapsilleni ja kultaiselle miehelle. 

Ihanaista äitienpäivää ❤️





15.4.2017

Vaaleanharmaat verhot

Ikkunaremontin myötä meille hankittiin uudet verhotangot. En muista millään, minkälainen viritys meillä oli silloin, kun koti ostettiin hieman alle kolme vuotta sitten. Ennen muuttoa remontoimme pinnat ja poistimme ylimääräiset listat jne. katosta. Käsittelimme silloin myös katon valkoiseksi sekä laitoimme hieman koristeellisemmat kattolistat. En halunnut remontoida asuntoa liian moderniksi sisältä, sillä talo on kolmekymmentä vuotta vanha. Uusien verhojen myötä olohuoneen tyyli alkaa olla nyt sitä, mitä olen koko ajan hakenut: ajaton, klassinen ja hitusen moderni.



Sisustus tuntuu nyt enemmän kokonaiselta ja enää puuttuu vain hieman vanhaa. Musta piano sulautuu kokonaisuuteen upeasti ollen hyvä pari tummanharmaalle sohvalle. Ilmettä täytyi keventää Kartellin sohvapöydällä sekä käsinojaisella tuolilla, jotka molemmat ovat pitkäaikaisia haaveita. Minulle oli alusta asti selvää, että haluan vaaleat, luonnonsävyiset verhot. Puhtaanvalkoiset verhot voisivat sopia talviseen sisustukseen, mutta ennemmin valitsisin luonnonvalkoiset verhot täydentämään maton pariksi. 


Vaaleansävyinen värimaailma on yksi mitä en vaihda. Olen vuosia ihastellut valkoisia koteja, joissa on rohkeasti ja taitavasti käytetty kirkkaita värejä. Kokeilin joskus värejä lastenhuoneessa, mutta se ei koskaan oikein tuntunut luontevalta. Päätin, että nyt noudatetaan parhaimmalta tuntuvaa linjaa ja se tarkoittaa ylimääräisen karsimista ja keskittymistä miellyttäviin yksityiskohtiin. Niinpä olen jättänyt meille parhaimmat palat ja hankintoja pohdin edelleen pitkään.



Verhot on hankittu Ikeasta ja ovat oikeastaan pimennysverhot. Meillä on ennenkin ollut samantyyppiset verhot, mutta erityyppisellä kiinnityksellä. Nämä ovat todellinen low budjet löytö, eli verhopari lähtee alle 30 eurolla hyllystä. 



Koti on nyt lämmin ja kutsuva, tyylikäs ja sopivan kotoisa. Verhot tuovat ripauksen sitä arvokkuutta ja tunnelmaa, mitä olen hakenut. Minulla on tyttöjen kanssa neuvottelut meneillään, että saisin ruskean vintage-lipaston alakertaan. Aika heikolta näyttää, sillä lipasto on täydellinen heidän huoneeseensa ja minulta puuttuu paikka alakerrasta. Missään ei siis ole varsinaista lipaston mentävää paikkaa, vaikka siis asettaisin sen tuonne television ja verhojen väliin nurkkaan. Taitaa olla tuollaisenaan liian suuri eli uuden vanhan sivupöydän etsintään!






14.4.2017

Easter Feast | Juhlan aika

Pääsiäinen on otettu meillä ilolla vastaan, kuten kuvista näkyy. Ajattelin paneutua itse pääsiäisteemaan tuonnempana tai sitten en. Suunnitelmat eivät ole aivan edenneet postaustahdin suhteen, mutta pakko se on myöntyä terveyden eteen. Sairastan aurallista migreeniä ja se lamauttaa toisinaan moneksikin päiväksi. Käytännössä hiljainen ja hämärä huone on paras, kaikkea valoa ja ääntä on vältettävä. Se on yksi syy, miksi kodin täytyy olla neutraali ja rauhallinen visuaalisessa mielessä. Liialliset aistiärsykkeet (esim. valot) laukaisevat migreenin hyvin herkästi. Aivan sairastelupostaukseksi ei pitänyt nyt ryhtyä, vaikka toki sairaus rajoittaakin elämää toisinaan todella paljon. Nyt on onneksi monta vapaapäivää ja ehtii latautua sekä kaunistaa ruokapöytää. 




Tavaranmäärän kaventuessa päätin ottaa ruokakomeron tehokäyttöön. Olohuoneessa ei säilytetä enää ollenkaan maljakoita tai kynttilänjalkoja, vaan suurin osa somisteista on ruokakomerossa. Sivupöydän laatikoissa ovat edelleen hopeoidut juhla-aterimet, tuikut sekä tuoksukynttilät. Muuten pöytäkynttilät, maljakot, lasimaljakot ja muut ovat joko joulutavaroissa tai ruokakomerossa. Toimii mielestäni mainiosti! Kun kaikki on yhdessä paikassa, niin näkee jo silmäyksellä mitä valitsee. Tavarat mahtuvat hyvin paikoilleen, sillä meillä on aina monta asiaa käytössä. Kaikella on suurinpiirtein paikkansa ja esimerkiksi silloin, kun suuri Aalto vaasi on käytössä, paikalle mahtuu jokin muu maljakko tai kaksikin. Kynttilöitä en enää varastoi kovin paljoa, vaan ne kuluvat siitä  hiljalleen pois. Jollain tapaa pidän varastoinnissa todella paljon ja kaikki on täällä hyvin paikoillaan.




Rakastan erilaisia kattauksia ja omassa kodissa tykkään pitää kaiken hyvin yksinkertaisena. En osaisi loihtia kotiimme kovin runsaita asetelmia, mutta työn puolesta olen päässyt toteuttamaan kaikenlaista. Nykyään hommat ovat muuttuneet ja nautin kotona näistä pienistä asioista, kun pääsee sommittelemaan ja asettelemaan haarukoita. 



Pupujahtia eli suklaamunien etsimistä on luvassa vielä pyhien aikana, kyläilyä ja kaikenlaista, joten toivotan teille kaikille

Mukavaa pääsiäisen aikaa!





12.4.2017

Kevyempää kevääseen

Keväisemmät ja lämpenevät ilmat ovat houkutelleet keventämään myös vaatetusta. Olen ollut hieman pettynyt kauppojen tarjontaan, joka tuntuu keskittyvän aivan johonkin muuhun kuin oman tyylisiini vaatteisiin. Olen etsinyt jo pitkään itselleni tietynpunaista trenssiä, mutta se tuntuu aivan mahdottomalta tehtävältä. Pari vuotta vanha nude trenssi on varma klassinen valinta, mutta olen haaveillut jo pidemmän aikaa mieleeni pinttyneestä, naisellisesta takista. En ole nähnyt sellaista takkia katukuvassa tai oikeastaan missään, vaan minulla on mielessä niin klassinen malli, että aivan varmasti jossain päin maailmaa on sellainen myytävänä. Ja tietysti mallin lisäksi sävyn täytyy olla oikea. Lähes mahdottomalta tuntuvan tehtävän aikana olen löytänyt pari muutakin takkia ja toinen niistä on nousemassa jo lemppariksi ennen yhtään käyttökertaa. Voiko tämä olla edes mahdollista?



Tämä on hieman lyhyempi malli, mikä sopii kevääseen ja erityisesti kesään mainiosti! Väriensä puolesta (mustavalkoinen) on yhdistettävissä niin neutraalimpaan kuin värikkääseempään alaosaan. Tummansininen, helmen valkoinen tai kirkas väri tekee kokonaisuudesta todella keväisen!






Odotellaan vielä hetki säiden lämpenemistä ja sitten pääsee kevyemmät käyttöön! Korkkareita toki olen jo ehtinyt käyttää autolla liikkuessa, mutta trenssi on vastikään nostettu odottelemaan lämpimämpiä ilmoja. Niitä odotellessa!


5.4.2017

Allergiaperheen pääsiäinen

Kevään tuleminen on valonpilkahdus pimeän ajanjakson päätteeksi, mutta aina sen saapuminen ei herätä vain iloisia ajatuksia. Moni allerginen kiroaa esiin puskevia lehtiä sekä siitepölyä, mikä alkaa kantautua euroopasta jo hyvissä ajoin, vielä kun Suomessa on lunta maassa. Siitepölyallergia voi myös tuoda esiin ruoka-aineallergioita tai pahentaa tilannetta entisestään. 

Meillä on allergiaperhe ja olen tuonut asiaa blogissa aika vähän esille. Tiedän, että aihe puhuttaa laajasti sekä yhtä kaikki mielipiteet, käsitykset sekä tutkimukset vievät ajattelua moneen suuntaan sekä ääripäihin. Aiheen arkuudesta ja vaikeudesta huolimatta haluan kirjoittaa aiheesta, joka on koskettanut meitä jo yli seitsemän vuotta. Olen itse epätoivoisena äitinä etsinyt tietoa joka puolelta, lukenut tutkimuksia sekä kaivannut tukea ja ymmärrystä asiaan. Usein turhaan. Oman kokemukseni mukaan allergiaan suhtaudutaan nihkeästi ja monesti sen vaikutusta arkeen ja elämään ei ymmärretä. Olen monesti joutunut kuulemaan vähättelyä tai sitä, että miksi asioista tehdään vaikeaa? Tämä on aivan totta - osittain. Asioista voi aina tehdä vaikeita, mutta niihin ei aina voi vaikuttaa niin paljon kuin haluaisi. Yksinkertaisesti halu ei aina tee asioista aina yksinkertaisia. Usein siihen tarvitaan erittäin paljon resursseja: rahaa, aikaa, tekijöitä, ajattelutyötä, ideointia, pohdintaa, suunnittelua, toteutusta, muokkausta, arviointia ja uudelleen jalostamista. Ja puhun nyt ylipäätään ruoka-aineallergioiden tuomista haasteista arkeen. Meidän perheessä mieheni on ainoa, jolla ei ole ruokarajoitteita. Molemmilla lapsillamme on hieman toisistaan poikkeavat allergiat, sekä minulla itselläni on myös hieman erilainen ruokavalio - tosin usea ruoka käy kaikille, jos resurssit ovat kunnossa. Yleensä näistä oleelliset ovat raha ja aika. Tietoa kyllä riittää (maailma täynnä ja tietysti netti) ja tässä vaiheessa myös kokemusta.

Miksi allergisen elämä on vaikeaa tai haasteellista?

Tässä kohtaa moni pohtii, miten se voi olla vaikeaa? Usein vastaan, että siihen on useita syitä. Yksi, mikä on tärkein on se, että lapsemme saisivat mahdollisimman monipuolista ruokaa. Lapset ovat siis moniallergisia ja ruokavalio on ollut hyvin kapea pienestä pitäen. Viljat eivät käy, toiselle sopii peruna ja ruis, toiselle ei. Nämä ovat hyvin olennaiset osat suomalaista ruokakulttuuria ja en tahdo toisen jäävän paitsi siitä, mikä toiselle sopii. Toisinaan tämä aiheuttaa ristiriitoja, sillä toinen saa syödä monipuolisemmin. Eroavaisuuksia löytyy myös juureksisssa, kasviksissa ja hedelmissä: osaa on saatu kurottua ja mm. kaikki marjat sopivat molemmille! Ette arvaakaan, kuinka iso merkitys tällä on ollut. On tietenkin sydäntä särkevää, kun lapsi kysyy miksei hän saa? Niin, miksei? Yksiselitteistä vastausta on vaikea antaa ja lapsen ymmärryskyky asian kokonaisuuden hahmottamiseksi on myös vielä kehittymässä.

Miten ruoka-aineallergiat näkyvät arjessa?

Meillä ne näkyvät monin tavoin. Vilja-allergia aiheuttaa suurimmat menoerät sekä haasteet, mutta rahalla ja vaivalla saa. Toisaalta monipuolisuus jää laihaksi, sillä suurin osa kaikesta tuoreesta on pois ruokavaliosta lasten kohdalla. Juureksista on muutama vaihtoehto, hedelmistä sopii jo viisi sekä kaikki marjat ovat ruokavaliossa. Maitoallergiat ovat poistuneet ja kananmuna on käynyt aina. Tuo maidon saaminen ruokavalioon olikin lottovoitto ja ehkä yksi suurin erävoitto tähän saakka! Lähestyvä pääsiäinen on lapsille nyt muutakin kuin pahviset munat. Äidin takia nimittäin vitsatkin ovat pannassa ja oksiin ei voi edes äiti koskea.

Yleisesti ottaen pyrin tekemään kaikille samaa ruokaa, mutta useita vuosia kokkasin lapsille ruuan ja me vanhemmat närpimme jotain vasta myöhään. Lasten kasvettua aikaa on nyt enemmän ruuanlaittoon ja nykyään teen 2-3 erilaista lämmintä ruokaa tai yhden lämpimän ruuan ja 2-3 erilaista energialisäkettä (juuri tytön peruna-allergian takia). Tuntuu, että tuota perunaa laitetaan aivan jokaiseen asiaan: suurusteisiin, pastoihin, leipiin, näkkäreihin ja mitä ikinä vain voi keksiä! Yleensä siis gluteeniton sopisi, mutta näihin lisätään hyvin usein kauraa, vehnätärkkelystä tai perunaa. Jo pienet määrät vaikuttavat ja se on yksi syy, miksi on vaikea löytää sopivia tuotteita. Tässä kohtaa voin vain kiitellä itseäni, että minulla on alan koulutus ja työkokemusta dieettiruokien valmistamisesta! 


Lähestyvä pääsiäinen aiheuttaa allergisten lasten keskuudessa hieman närkästystä. Siitepölyallergiat nimittäin kuormittavat kevät- ja kesäsesonkia aina tuonne syyskuulle saakka. Vaikka aloitamme esilääkityksen jo helmikuun alussa, niin oireilta on mahdoton välttyä. Vuosi vuodelta oireet ovat myös menneet pahempaan suuntaan. Ennen siedettyjä pajukoreja ei voi tuoda meille sisälle. Myös mitään oksia tai useimpia kukkia - sillä sain hiljattain äkillisen allergiakohtauksen. Olen aikaisemmin harmitellut, etten siedä useita joulukukkia, mutta nyt on sanottava hyvästit myös kaikille pajutuotteille. Saan hyvin herkästi kurkun turpoamaan pahasti, joten asian kanssa ei ole leikkimistä. Lasten takia harmittaa älyttömästi, mutta eiköhän me jotain keksitä tilalle?



Olen yrittänytkin etsiä pajunkissojen tilalle jotain muuta, mutta mistään ei löydy järkeviä oksia muovisina. Vaihdoin viime vuonna tuoreita kukkia muovikukkiin, sillä yksinkertaisesti allergiaoireet alkoivat pahentua. On edelleen muutamia kukkia mitä siedän, mutta nyt en uskalla ottaa riskiä monen lajikkeen kanssa. 

Lapset sietävät pajunkissojen kosketusta, joten saavat askarrella isänsä kanssa niitä terassilla. En tiedä vielä, miten homma kannattaisi toteuttaa järkevästi? Koristeiden teko valmiiksi sisällä ja sunnuntaina niiden kasaus, jos ilma onkin kostea? Niitä ei nimittäin voi tuoda yhtään sisälle edes yöksi varastoon. 


Pajukori vaihtui nyt tällaiseen vähän modernimman malliseen, mihin toki mahtuukin paljon enemmän eli luultavasti molempien virpomispalkat. Edelleen pohdin, mihin laittaisin meidän perinteiset pinkit koristemunat roikkumaan, sillä meillä on monena vuonna ollut nämä yhdet koristeet esillä.



Pääsiäisruohot meille tulee, sillä niissä ei pitäisi olla mitään. Ohraa en voi tietenkään laittaa, mutta perinteiset nurmikot yritetään kasvattaa. Ja hyvin pian, niissä tuntuu kuitenkin menevän oma aikansa. Sivupöydälle on tulossa hieman pääsiäissuklaata, jonka kanssa saa olla tarkkana. Kaikki eivät tiedä, mutta todella moni suklaa voi sisältää vehnää tai vehnän jäämiä. Tämä on tullut meillekin yllätyksenä ja ne epätoivon hetket ovat inhottavia, kun pohtii mistä oireet ilmaantuvat? Suolioireisella lapsella oireet voivat ilmetä vasta muutaman päivän päästä, mutta lähes poikkeuksetta ensioireet ilmaantuvat meille kaikille jo hyvin pian, kymmenen minuutin kuluessa iho-oireina.


Pääsiäiskuva meiltä viime vuodelta.

Ruoka-aihe ei nyt oikein tullut esiin tämän enempää pääsiäisen kohdalta, mutta voisin kirjoitella aiheesta lisää jos ehdin. Sopivia reseptejä ja ideoita ei koskaan ole liikaa! Pääsiäiskattaus on tietysti yksi osa tunnelmaan virittäytymistä, eli siitä ainakin ideoita tulossa vielä lisää.

Mukavaa keskiviikkoa!





29.3.2017

Ralph Lauren Debby Drawstring - laukku

Kevät on täällä ja auringon innoittamana sain inspiksen käydä kaappeja lävitse. Pakkailin talvikenkiä käsittelyn jälkeen pois ja seuraavana olisi edessä vaatekaapin sisältö. Olen jo pitkään haaveillut uudesta kevät/kesälaukusta. On sanomattakin selvää, että vaalea sen täytyy olla ja keskikokoinen. Vuittonin Eva clutch on täydellinen, mutta kaikissa tilanteissa se ei ole käytännöllinen tilavuuden puolesta. Toisaalta Neverful on joskus liian suuri ja täyttyy nopeasti. Pidemmän aikaan on siis ollut hakusessa kompakti ja keskikokoinen laukku. Kevään uutuuksista löytyikin ihana Ralph Laurenin kullanhohtoinen laukku.






Toivottavasti pian päästään käyttämään myös kevättakkeja - vaaleansininen villakangastakki minulla onkin ollut jo käytössä pari viikkoa. 





20.3.2017

KEVÄÄN TUNTUA

Vaaleita sävyjä, sitä ainaista ja samaa. Iän karttuessa en osaa kaivata kovin suuria vaihteluita, vaikka kevään saapuminen saakin pientä sisustusinnostusta ilmoille. Tykkään klassisista valinnoista ja helpoista vaaleista sävyistä. Helppous tarkoittaa minulle tässä kohtaa neutraaleja sävyjä, joihin ei kyllästy. Sävyjä, joita on helppo yhdistellä ja vaihtaa halutessaan. Kaupoissa on parhaillaan herkullisia sävyjä ja tarjonnasta löytyy jokaiselle jotain. Itse olen suosinut vaaleaa harmaata juo vuosikausia ja jostain syystä en tunnu kyllästyvän. Muistatko meidän harmaan seinän edellisessä kodissa?


Harmaa on helppo väri käyttää, vaikka se usein taittaa vihreään tai siniseen. Sävyjen kanssa täytyy olla joskus tarkkana, mutta useimmiten tekstiileissä en ole havainnut niin suurta taittoa. Pikemminkin harmaa suuntaa hopeaan. Valkoisen ja harmaan kylmää fiilistä saa pehmennettyä kynttilöin ja lyhdyin. Toki jokin kolmas väri sopisi myös, esimerkiksi vaaleanpunainen tai persikan sävy.



Makuuhuoneen sisustus saa olla helppo ja yksinkertainen. Kaipaan hyvin minimaalista ilmettä ja rauhaa, tänne on helppo rauhoittua. Kesään kohden mustavalkoisuus ottaa ylivallan, muutoin rakastan tätä valkoisen ja vaaleanharmaan liittoa.



Pikkuhiljaa alkaa mielessä pyöriä myös pihaan liittyvät ajatukset. Terassin ja parvekkeen käsittelyt, kesäkukat, istutukset, aita ja monet muut pienet puuhat. Viime kesänä saatiin suuret linjat kuntoon, tänä vuonna on tarkoitus nauttia ja keskittyä vain pieniin piristäviin juttuihin, mitä pihalla voi tehdä. Kun vain ensin saadaan pinnat käsiteltyä.
Mukavaa viikkoa!







19.3.2017

VAALEANSININEN VILLAKANGASTAKKI KEVÄÄSEEN

Ulkona näyttää jo hitusen verran keväiseltä, sillä lumet ovat sulaneet muutamassa päivässä ja katupölyä pesty ahkerasti kaupungin toimesta. Aurinkoiset päivät lämmittävät ja sisälläkin valoisuus on lisääntynyt hurjasti. Viikolla oli niin lämpimiä päiviä, että taidan saada pian kevyemmän takin käyttöön. Tein taas upeita alelöytöjä ja voinpa paljastaa, etten ole vuosiin hankkinut itselleni näin paljon vaatteita. Olen keskittynyt tähän asti niin paljon lapsiin, että oman itsensä unohtaminen on ollut vaikea huomata. Tuntuu kuitenkin mukavalta huomioida välillä itseäänkin ja tämä takki on aivan ihana, viileän sävyinen löytö kevääseen.




Takki on ihanan kevyt ja lämmittää sopivasti. Siinä on yksi neppari ja vyökiinnitys eli hyvin rento ja sopii hyvin juuri tähän vuodenaikaan kun vielä on viileää, mutta talvitakki alkaa olla jo liikaa. Kevättyylistä voisikin koota pian kollaasin, kohta on jo sopiva aika päivittää vaatekaappi vuodenaikaan sopivaksi. Tytöille on myös tullut hankittua tarpeellista ja huomenna lähdetään ostamaan kengät. Kevät näkyy pikkuhiljaa jo sisälläkin ja aurinkoa tulvivat pinnat ilahduttavat joka päivä. Pian päästään terassille!



6.3.2017

IKUISEN REMONTOIMISEN KULTAISELLA TIELLÄ

Vuosien ja vuosien remontoimisen jälkeen tulee vastaan vaihe ja hetki, jolloin miettii tuleeko tämä koskaan päätökseen? Saammeko koskaan valmista, loppuuko remontoiminen koskaan? Mikä meille riittää ja mitä päätöksiä teemme jatkossa. Voin rehellisesti vastata, että rakastan suunnittelemista yli kaiken. Aloitan mielellään tyhjältä pöydältä, muutan ja korjaan vanhaa sekä huonoksi tai toimimattomiksi osoittautuneita suunnitelmia ja kokonaisuuksia. Rakastan projekteja ja sitä tunnetta, kun näen muutoksen ja oman käden jäljen. Siihen innostuneisuuden tunteeseen ei koskaan kyllästy, mikä nousee pintaan, kun uusi projekti paljastuu tai päätetään aloittaa. 

Ensiasunnon remontoiminen 12 vuotta sitten oli aikamoinen urakka. Enpä olisi uskonut, että muistelen aikaa vieläkin hymyissä suin. Asunnossa tehtiin perusteellinen pintaremontti, uusittiin keittiötä sekä remontoitiin kylpyhuone. Meillä oli tuossa kodissa vintage kylpyamme sekä upea marmorilattia - näistä molempia ikävöin edelleen. Ensimmäinen remontti tehtiin kerralla ja se oli melko vaivattomasti pois alta! Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut tehdä enemmän eikä se olisi ollut vaikeaa, mutta ummikkona kerralla ei voi vielä osata kaikkea, etenkin kun ikää on nipin napin 20.


Toinen omistusasunto oli meidän yhteinen koti, jossa tehtiin kuin myös perusteellinen pintaremontti. Aikataulu oli tuolloin erittäin tiukka ja olimme juuri avioituneet. Miehelläni oli noin viikko aikaa koko työsarkaan. Tämä oli yksi painava syy, miksi päätimme jättää keittiöremontin sekä liudan muita asioita. Tässä oli aistittavissa jo ensioireita siitä mitä tuleman pitää. Keittiöremontin siirtäminen oli oikeasti järkevää, sillä siihen kului aikaa kokonaisuudessaan melkein 2 kuukautta! Seiniä kaadettiin, lattiaa ja seinää rakennettiin ja tehtiin uusiksi sähkötyöt - urakka tuntui jopa raskaammalta kuin nykyisen kodin keittiön tekeminen. Tässä kodissa tehtiin paljon muuta remonttihommaa myöhemmin, pitkin vuosia kuten ikkunoihin, karmeihin, seiniin ja kylpyhuoneeseen liittyen. Suurin asia mikä jäi kuitenkin mieleen ei ole remontoimiseen liittyvä. Se on tavaran karsiminen, mikä alkoi juuri tässä kodissa noin vuoden asumisen jälkeen. Jälkikäteen ajateltuna meillä iski jonkin sortin väsymys myös näiden remonttien keskellä, sillä viimeistelyt saatiin valmiiksi vasta ensimmäisellä näyttöviikolla, jolloin asuntoomme kohdistunut ostotarjous hyväksyttiin! 


Nykyinen kotimme, paritalo on kyllä melkoinen remonttien huipentuma. Pian täyttyy kolme vuotta tässä kodissa, joista olemme tässä ehtineet asua kaksi. Tässähän ei siis mennyt ihan kaikki niin kuin Strömsössä, mitä joku lukija saattaa ehkä muistella. Ja kyllä, kaikki asiat ovat edelleen auki. Asuntomme remontit eivät todellakaan ole tulleet päätökseensä ja alan epäillä, ettei näin koskaan edes tule käymään. Vahingossakaan. Tähän saakka olemme tehneet hyvin perusteellisen pintaremontin, joka oikeastaan on ulottunut jo rakenteisiin saakka (aika monessakin huoneessa). Täältä on paljastumassa (ilmeisesti) lisäylläreitä ja suunnitelmissa olevia vessaremontteja ei olla jaksettu sittenkään vielä tehdä. Keittiö on edelleen kesken (huokaus) ja lupaan järjestää illanistujaiset, jos tuo joskus saadaan kuntoon. 

Tässä kodissa asuminen ei ole ollut tylsää, jos miettii kokonaisuutta. Meidän budjetti on paisunut jo hitsisti yli suunnitelmien sekä back up planien. Remonttien rahoitus ei nyt varsinaisesti ole ongelma, mutta kieltämättä ei ne ylimääräiset eurot olisi pahitteeksi, jos pohditaan aikataulua. On meillä ollut toisaalta onneakin matkassa ja molempien perheet, jotka ovat jaksaneet tsempata. Toisinaan sitä kuitenkin alkaa miettiä, että loppuuko tämä koskaan? Olemmeko ikuisia remontoijia? Silläkin uhalla, että kodin kunnostamistyöt venyvät, jokaista lomaa ja pyhää ei tahtoisi viettää sorvin äärellä. Siksi mies piti kunnon talviloman tyttöjen kanssa, emmekä käyneet yläkerran vessan kimppuun. Se vaatisi meiltä nyt pienen potkun persukseen, mutta kyllä se valmistuu vielä (tämän) kevään aikana. Puhumattakaan pihahommista. Viime kesänä ahkeroimme pihan kimpussa. Kaivettiin maata, ojaa ja hiekkaa monia metrejä. Paljon jäi tekemättä. En valita. Annoin hyvin paljon. Tuntuu, että lomat jäivät pitämättä. Näin myös naapureillamme, sillä jokainen osallistui taloyhtiön pihatöihin ja niissäkin meni aikaa hyvin paljon. Tänä keväänä olisi tarkoitus jatkaa ja käsitellä sitten ne uudet tasot ja terassi. Uusia piha-aita. Käsitellä parveke. Kalusteet. Istuttaa lisää puita, pensaita ja kukkia. Olihan se mielessä ehkä oikaista aurinkotuoliinkin ja juoda muutama lasi chardonnayta. Tulkaahaan muistuttamaan siitä, kun huhkin pihalla!


Postauksen loppumetreillä lienee sanomattakin selvää, mitä mieheni vastaa tulevaisuuden suunnitelmista. "Haluan seuraavaksi muuttaa uuteen taloon, jota ei tarvitse remontoida pitkään aikaan. Vaimo tahtoisi uuden projektin, lähemmäs Punavuorta, mutta se taitaa olla sitten niitä kaukaisempia haaveita." Uuden rakentamista puoltaa se, että ymmärrän meidän molempien kaipaavan taukoa tästä ikuisesta "remppaamisen" kierteestä. Siksi en pistä yhtään vastaan, kun mies kysyy minkälaiset vessanpöntöt haluaisin uuteen kotiin. Niinpä. Parasta alkaa tutustumaan tulevaan aluevaltaukseen. Rakentaminen, here we go!