24.12.2016

Once in a year...

Hemmottelun tärkeyttä ei voi ylikorostaa, etenkään silloin kun eletään pikkulapsiaikaa. Mietin toisinaan, joko meillä on ohitettu se vaihe? Puolen vuoden päästä meidän perheessä loppuu päiväkotiarki ja lapsemme ovat koululaisia. Pikkulapsivaihe alkaa siis olla ohitse, mutta ruuhkavuodet tuntuvat olevan siellä laajimmalla alueellaan. Arki on kiireistä ja tuntuu, ettei vuorokaudessa riitä millään tunnit saatikka viikossa päivät. Ja tätä rumbaa jatkuu vuodesta toiseen. Vaikka kuinka ikävöin lapsia ulkomailla, en potenut tippaakaan koti-ikävää ja arkiruljanssiin palaamista. Silloin pieni hemmottelu taitaa olla paikallaan?



Teimme jo ennen Lontoon matkaa selväksi itsellemme, ettemme tee liikaa aikatauluja tai suunnitelmia vaan etenemme fiiliksen mukaan. Toki matkustamiseen liittyvät asiat piti hoitaa, mutta muuten nähtävyyksiä käytiin katsomassa sen mukaan, mitä jaksoimme. Tai huvitti. Tein samanlaisen sopimuksen itseni kanssa myös, mitä tulee tuliaisiin. Lapsille ei lähdetty väkisin etsimään jotain kivaa, vaan the jutut tulivat kyllä ihan odottamatta vastaan. Odottamattani tein myös itselleni hyviä löytöjä ja tietysti poikkesin parissakin Jo Malonen myyntipisteessä. 


Itselleni valikoitui muutama kynttilälahja kotiin tuomisiksi. Näissä paketeissa riittää itsessään ihastelemista ja olipa tytärkin iloinen saadessaan oman paperikassin. Sieltä löytyi söpö uusi koira vanhan, hyvin nuutuneen tilalle. Voi sitä onnen määrää pienissä silmissä! Omat lahjani taitavat pysyä vielä hetken paketeissaan. Tämä on hemmottelua parhaimmillaan!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun jätit viestin!