29.4.2016

LEMPPARIT




Kaunis, aurinkoinen ja lämmin sää on tänään hellinyt meitä vapaapäiväläisiä.  Sää on sellainen, että tekisi mieli jo alkaa pikkuhiljaa laittamaan pihaa kesäkuntoon. Maltetaan nyt kuitenkin vielä hetki, sillä meillä on päätökset tekemättä. Tarkoituksena olisi kuitenkin laittaa kaikki kuntoon: aita, nurmi, kivetykset, pihan tasoitus, sadevesijutut ynnä muut sellaiset. Että kyllä tässä pääsee pian huhkimaan ihan tosissaan!

Ajattelin postailla nyt näistä lemppareistani, eli ballerinoista ja kauniista huivista. Kuten alimmasta kuvasta huomaa nahka on saanut iskua ja patinaa pinsaansa. Kuka osaisi neuvoa, miten tällaista hoitaa? Yleensä putsaan kengät nihkeällä kankaalla ja käytän suojavoidetta. Tämä musta kohta on kuitenkin vähän jämäkämpää tekoa. Ettei vaan olisi parhaat päivänsä nähneet? Minulta löytyy myös mustat samanlaiset ballerinat, jotka ovat tosi siistit myös värinsä puolesta.

Olen aivan hullaantunut huiveihin ja huomaan nyt etsiväni ensimmäiseksi liikkeen huivit, kun astelen kaupoissa. Ihan hullulta tuntuu, mutta näin siinä on käynyt. Hakusessa olisi nyt vaalea hiekan tai kerman sävyinen huivi. Sellaisia ei kuitenkaan ole ollut näköpiirissä, sillä värit ovat näin kesän kynnyksellä esillä. Jotain väriäkin meille on kyllä tulossa, lähinnä tekstiilipuolelle. Naputtelin tänään erään tilauksen ja innokkaana odotellaan pakettia, mikä pitäisi saapua ensi viikolla. 

ILOA PERJANTAIHIN!



25.4.2016

BLACK & WHITE LIVINGROOM


Uusi viikko, uusi järjestys. Taisinkin jo aikaisemmin mainita, että innostuin järjestelemään huone kerrallaan uuteen uskoon makkarin vaatekaappien myötä. Niin se vaan on, että nälkä kasvaa syödessä. Koko perhe olemme olleet aivan innoissamme näistä uusista ovista. Ne kun kätkevät niin kivasti kaiken silmiltä piiloon. Toki kaapit ovat hyvässä järjestyksessä, mutta kieltämättä yleisilme on siistimpi avonaisten hyllyjen sijaan. Ja siitähän minä tykkään! Mieheni ei ollut yhtään innoissaan, kun kerroin hänelle suunnitelmistani alakerran kieputuksen suhteen. Vaiva ei kuitenkaan ollut suuri, vaan mieheni kontolle jäi lähinnä johtohommat. Minulle epätyypilliseen tapaan jäikin kaaos päälle ja sain vasta tänään viimeisetkin jutut paikoilleen. Joskus on hyvä antaa olla ja myönnän, asioilla on tapana soljua paikoilleen. Niin kävi tälläkin kertaa.


Syy, miksi halusin vaihtaa järjestystä on aivan yksinkertainen: tahdoin tilankäyttöön parannuksia. Sohva itsessään on niin muhkea, että lohkaisee liian suuren osan vanhalla paikalla. Toinen käytäntöä toisarvoisempi seikka oli vaihtelunhaluisuus. Mies kyseli vielä eilen, että eikö vaihdettaisi järjestys takaisin. Nyt kun kaikki on paikoillaan, pidän tästä asettelusta entistä enemmän. 








Voi tätä valonmäärää koko huushollissa! Aurinkoisina päivinä sisällä on niin kaunista ja valoisaa, vaaleat pinnat heijastavat sopivasti. Jos on yhtään pilvisempää tai sadetta, sisällä on hyvin ankeaa ja hämärää. Nautitaan nyt siis näistä ihanista ilmoista!

Mitä pidätte uudesta järjestyksestä?



24.4.2016

TÄHTIÄ



Lastenhuone alkaa pian olla valmis sisustuksen saralla, nimittäin hankimme tännekin ovet vaatekaappiin. Tähtiä ja kuvioita on mielestäni melko maltillisesti. Värimaailma on täällä melkoisen hillitty, enemmän valkoisen ja harmaan harmoniaa kuin mustavalkoista - kodin linjaa noudattaen. Kalusteet ovat vaihdelleet paikkaa tuon viime viikonlopun jälkeen, kun kasasimme kaapit makkariin. Jonkinsortin vimma iski minuun ja aloin kaipaamaan vaihtelua. Ilme on muuttunut hyvään suuntaan! 

Olen edelleen hyvin tyytyväinen tuohon valitsemaani tapettiin, sillä se sulautuu niin hyvin tilan sisustukseen. Oikeastaan entistä paremmin, kun liukuovetkin ovat paikoillaan. Lastenhuoneesta on tulossa vielä postausta, kun saan kaiken järjestykseen. Vapun tienoilla pidän vähän vapaata, mutta pääsen järjestelypuuhiin viimeistään äitienpäivän jälkeen. 

Mitäs pidätte? Saako lastenhuoneessa leikitellä useilla kuvioilla menemättä liiallisuuksiin?

23.4.2016

VALKOISIA LILJOJA MARMORIPÖYDÄLLÄ






Otsikkokin sen jo kertoo! Valkoiset liljat marmoripöydällä ovat todella kauniita. Viikonvaihde menee tiukasti levätessä, flunssa on tehnyt tuloaan jo pari viikkoa enkä voi nyt sairastua. Edessä on pari tärkeää viikkoa ja tarvitsen kaiken voiman ja jaksamisen niihin. Edessä häämöttävään kesälomaan on vielä pari kuukautta, joten viikonloput täytyy nyt levätä että jaksaa. Viimeiset vuodet ovat olleet kiireisiä ja omalla tavallaan myös raskaita ja sehän alkaa nyt näkyä naamassa ja olossa. Kiloja sen kun karttuu ja vointi on kehno. Omaan oloon vaikuttaa olennaisesti alhainen verensokeri, mikä tuli tässä puolivahingossa huomattua (niin kuin usein kaikki muutkin ongelmat). Kevät onkin mennyt ruokailurytmin opettelussa, nimittäin pitkä päiväpaasto kostautuu. Tuo syöminen ei kuitenkaan ole ollut minulla koskaan mikään läpihuuto, vaan vaatii tiukkaa itsekuria. Toisinaan on vaikeuksia syödä, mutta joinain päivinä herkuttelua on vaikea lopettaa. Päivät ovat vaihtelevia ja silloin verensokerikin tuppaa heittelemään liikaa. Kaikkea sitä oppiikin kantapään kautta!

Palatakseni sisustuksen pariin huomannette, ettei mitään muutosta ole täällä tapahtunut. Sama pöytä, saman lajin kukat ja valkoiset kynttilätkin ovat asetelmassaan. Edes sohvatyynyjä en ole vaihtanut! Nyt tekisi mieli hankkia uudet, sen verran nuo ovat kulahtaneet. Jostain syystä en osaa hankkia kuviollisia tai värikkäitä, joilla saisi vähän ytyä ja särmää kotiin. Ehkäpä se on niin, että meillä on vaan tylsä valkoinen koti jatkossakin?



20.4.2016

MAKUUHUONEEN VIIMEISTELYÄ


Makuuhuoneemme sai vihdoin ja viimein kunnolliset vaatekaapit, kun sain säästettyä riittävästi niihin rahaa. Samalla hankittiin myös lastenhuoneeseen kauan kaivatut ovet. Ette uskokaan, kuinka ihanalta nyt näyttää! Kokonaisuus näyttää nyt niin kivalta, että taidan luopua ainakin toistaiseksi siitä ajatuksesta, että tekisimme sängynpäädyn. Ideoita täytyy vielä kehitellä mielessä ja hoitaa muita tärkeämpiä asioita alta pois. Makuuhuoneemme on nyt viimeistelyä vaille valmis! Yöpöytäproggis on myös edennyt kivasti, kun lopulliset mittasuhteet ovat selkiintyneet.




Laitan piakkoin kuvia valmiista huoneesta. Olosuhteet ovat nyt sellaiset, että blogijuttuihin on jäänyt hyvin vähän aikaa. Kun nuo arkikuviot vähän selviävät, niin aika jää taas muuhunkin (kuten bloggailuun). Lähestyvä kesä on myös innoittanut pihan suunnitteluun ja terassin tekoon. Katsotaan, saanko siitäkin aiheesta vielä postausta aikaan?

Mukavaa keskiviikkoa!


16.4.2016

ARKI VIE MENNESSÄÄN


Kauniit aurinkoiset päivät, kuuraiset autonlasit auringon noustessa, hektiset työpäivät ja tasaisen paksu arki kiireineen. Kevään mittaan olen tuumaillut, onko blogini tullut päätökseen? Aina pienin väliajoin innostun kirjoittamaan jostain aiheesta pintapuolisen silauksen. Mitä tapahtui ja mihin tie vie? Alkuvuosi on ollut mullistusten aikaa, ehkä enemmän omassa mielensopukoissa kuitenkin. Ei, emme ole muuttamassa tai perhekoko ei ole vaihtumassa suuntaan tai toiseen. Olen kuitenkin käynyt omassa mielessäni paljon läpi ja yksi tärkeä juttu on ollut oman itsensä löytäminen uudella tavalla. Puolisona olemisen rinnalle on kasvanut yhtenä vahvana tekijänä äitiys ja vanhemmuus. Nyt kun pikkulinnut pyrkivät jo pesästä ulos ihmettelemään ja harjoittelemaan lentämistä, olen tuntenut tyhjyyttä. Tietyllä tapaa nämä ovat positiivisia ajatuksia, vaikka onhan se iso asia kun lapset kasvavat ja elo muuttuu pysyvästi toisenlaiseksi. Tarkoitan tällä sitä, että lapset ovat todella jo omatoimisia, itsenäisiä ja äidinrooli korostuu nyt toisella tapaa. Koen, että olen saanut oppia näistä rakkaista kullanmuruista aivan uusia puolia ja puhkun intoa, kun he kokevat ja oppivat uutta. Samalla tahtoisin peitellä heidät piiloon kylmältä maailmalta ja suojella haurasta kuorta, joka heitä vielä suojaa. Vanhemmuus on ihmeellinen asia.


Nyt kun tyttäremme ensimmäinen kouluvuosi lähenee loppuaan, huomaan tuntevani ainutlaatuista ylpeyttä. Tytär on kasvanut hurjasti niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Miten paljon olemmekaan tehneet työtä, jotta tämä ihana yksilö saisi parhaat mahdolliset eväät omaan elämäänsä ja nykyhetkeen. Hitto vie tuo tuskallinen tehtävä ottaa joskus harteille, mutta silloin ajattelen aina, että tältä eläminen tuntuu. Ihanaa ja kamalaa samalla kertaa. Olisihan se tylsää, jos elämä olisi yhtä tylsää tasapaksua taapertamista. Toinen pienokaisemme aloittaa syksyllä esikoulun ja hän olisi mielestään valmis jo ensimmäiselle luokalle. Olen kuitenkin melko vakuuttunut, että eskari on hänelle oikea paikka. Piru vieköön, jos tässä kohtaa erehtyy. Toisellekin neitokaiselle tahdon parhaat eväät matkaan. Eskaria odotetaankin jo meillä niin innoissaan! Minun arki on siis nykyään hyvin erilaista kuin esimerkiksi kaksi vuotta sitten. Kaukana ovat ne ajat, kun keho ja mieli olivat koko ajan jännitystilassa, valmiudessa huolehtimaan aivan kaikesta kellon ympäri ja vieläpä kahdesti vuorokaudessa! Uudenlainen elämänrytmi on nopeatempoinen, mutta tuntuu erilaiselta. On tullut aika miettiä, mitä tahtoo itse työskennellä? Tällä hetkellä ahmin arkea hullunlailla, sillä siihen on löytynyt hyvä tasapaino. Ehkäpä sieltä pian alkaa löytyä aikaa myös omiin harrastuksiin? Yhtä kaikki, elämä on ihanaa ja aivan mahtavaa, kun on joku kenen kanssa sen jakaa. 

Jaksamista arkeenne ja mukavaa viikonloppua!

10.4.2016

A P R I L


Kevyemmät vaatteet, aamuisen auringon säteet, ihan pikkiriikkiset vihreät versojen alut ja mm.. kevään aito tuoksu! Mitä se kenellekin tarkoittaa, onkin aivan eri juttu. Paahteinen auto työpäivän jälkeen, lintujen sirkutus ja monet muut pienet jutut ovat kiinnittäneet huomioni viimeaikoina. En tiedä, onko se vanhentumista, mutta olen huomannut itsestäni uusia puolia. Tämä ei suinkaan ole huono juttu, vaan ihan positiivinen asia. Osaan nykyään keskittyä hetkeen paremmin ja nautin hyvinkin yksinkertaisista asioista. Aikaiset arkiaamut takaavat, ettei yhtään ylimääräistä minuuttia sisälly aamurutiineihin. Viikonloppuisin onkin hyvin hyvin onnekas olo, kun saa rauhassa keittää aamukahvin. Toisaalta lasten riemukas ulkoilu ja pyörällä ajo on kivaa katsottavaa ja ylipäätään lasten ilon näkeminen ja kuuleminen. 

Ihanaa kevättä!