29.2.2016

Perunanarsissit



Terveisiä pohjoisesta!
Palasimme eilen kotiin reilun viikon pituiselta reissulta ja voin todeta, että olemmet todella olleet lomalla myös henkisesti. Meillä oli oikein onnistunut ja mukava loma, jota olisi tehnyt mieli jatkaa vielä ainakin parilla päivällä. Matkustimme minun lapsuuden kotini kautta Kuusamoon, jossa viihdyttiin kotoisassa hirsimökissä viikon verran. Viikko rinteissä, pulkkamäessä, kylpylässä ja muutenkin ulkoillen teki mielettömän hyvää. Olo on tuhat kertaa virkeämpi ja hyvä - uni jäi kyllä liian vähälle, sillä emme malttaneet viipyä majalla aamulla liian pitkään. Viimeisenä päivänä aurinko houkutteli meidät tunturin mastolle ja kuvasin siellä upeiden maisemien lisäksi lyhyen videon talvimaisemasta. 

Tänne etelään on kevät tuloillaan, sen aivan tuntee nahoissaan. Pohjoisen talvi oli ihana ja jäin kyllä ikävöimään kinoksia ja kimmeltäviä hankia. Kotiin tullessa auringonsäteet ilahduttivat ja lumenmäärä on jo vähäinen, ainakin paikoitellen. Ajelin tänään koulun jälkeen kauppaan, jossa vastassa oli kauniit perunanarsissit. Laskin, että pääsiäinen lähestyy ja sitä vietetään tänä vuonna jo maaliskuussa! Tälle viikolle on todella paljon kasaantunut töitä, mutta viimeistään viikonlopun tienoilla voisi ottaa esille jo ruohonkylvöjutut. Se kun meinaa jäädä joka vuosi viime tinkaan, niin jos oltaisiin nyt ajoissa. Anttilasta löysin kivan maljakon, joka on juuri passeli isolle narsissi-istutukselle. Hirsimökissä viikon elämisen jälkeen tuntuu siltä, että kotiinkin kaivataan vähän puunsävyä lisää. Meidän koti onkin kuin tyhjä paletti, johon saa eloa ja sesongin sävähdystä pienillä asioilla: kasvit, koristeet ja oksat elävöittävät minimaalista ilmettä. Keväisin tunnelmin jatketaan kohti maaliskuuta!

Mukavaa helmikuun viimeistä!

22.2.2016

VAALEA KOTI


Terveiset valkoisesta lumimaasta, pohjoisesta! Vietämme parhaillaan talvilomaa lasten kanssa lumimaiseman keskellä. Vieressä ritisevä takkatuli kutsuu rentoutumaan sohvalle ja tarttumaan keskeneräisiin projekteihin: sisustuslehtien lukemiseen, talopohjien katseluun ja lasten kanssa olemiseen. Luin Hanna Jensenin mielenkiintoisen kolumnin helmikuun Glorian Kodista, mikä käsitteli valkoisen kodin sielua. Valkoisen kodin sisustaneena minun oli tietysti pakko lukea miehellekin tämä artikkeli. Siinä otettiin kantaa, minkälaisia ajatuksia värin käyttö kodin sisustuksessa antaa. Valkoinen on väri siinä missä muutkin, mutta jostain syystä se tuntuu herättävän paljon keskustelua puolesta ja vastaan. 


Hanna Jensen kirjoittaa, että valkoinen on dramaattinen väri. Se näyttää hyvältä, mutta ei ehkä olekaan niin helppo toteuttaa, kun voisi luulla. Valkoinen kuulostaa helposti kliiniseltä, mutta perehtyneet tietävät, että valkoisen sävyjä on lukuisia. Valkoiseen on helppo yhdistää eri tyylejä: modernia, vanhaa, klassista, romanttista ja niin edelleen. You name it. 

Rakastan meidän valkoista kotia. Se on raikas, valoisa ja rauhallinen vuodenajasta toiseen. Olemme asuneet täällä nyt reilun vuoden ja pimeimmän vuodenajan vallitessa huokaillut siitä ilosta, että valkoisessa kodissa on talvellakin valoisampaa, kuin tummassa. Valkoiset lattiat heijastavat valoa ja vaaleat puunsävyt tulevat kauniisti esille. Iittalan harmaa menokassi, koivunvärinen Vakka ja muut kauniit esineet näyttävät upealta valkoista vasten. Vuodenaikoja on helppo korostaa somisteilla ja paras fiiliksen tuoja kevättalven korvalla on auringonvalo. Tummuvaan syksyyn sytytetään kynttilät suuriin lyhtyihin. Valosarjat puissa ja ikkunoiden pielissä piristävät pimeää talvea.Yksi mikä on ylitse muiden on tietysti kimppu tuoreita kukkia. En osaa kuvitella edes talvilomaa somassa hirsimökissä ilman tulppaanikimppua. Kuulostaako hassulta?






Kotimme edustaa valkoista tyyliä ja joku voisi kysyä, emmekö koskaan kyllästy väriin koska sitä on kaikkialla? Se jää nähtäväksi. Tällä hetkellä rakastan tuota valkoista tilaa suunnattomasti. Kyllästyn väreihin helposti ja mikä onkaan parempi tapa uudistaa kotia, kuin hankkimalla sesongin vihreitä tai päivittämällä sohvatyynyjä. Sitä se on. Elämä sisustusintoilijan kotona.




14.2.2016

KEVÄTINSPIRAATIOTA



Oikein hyvää huomenta ja ihanaa ystävänpäivän aamua minunkin puolestani! Meillä nukuttiin tänään hieman pidempään, kun tyttäret halusivat "yllättää" meidät keittämällä kahvia ja tekemällä aamiaista. Olivat itse puristaneet meille appelsiinimehuakin ja se on iso saavutus, sillä hobstarit olivat täynnä makoisaa mehua. Kultaisia tyttäriä meillä. 
Arki on ollut hektistä, mutta antoisaa. Olen muutamaa postausta kaavaillut, mutta en saa ladattua kuviani tänne ilman rakeisuutta, sumeutta ja muuten huonoa laatua. Myönnän, että se vaikuttaa niin paljon bloggailuintoon, että olen miettinyt jopa lopettamista. Toistaiseksi olen kuitenkin aktiivinen instassa ja moni tuttu täältä onkin löytynyt jo sieltä! Mukavaa.

Mikä sopisi näihin orastaviin aurinkoisiin hetkiin, kuin pieni muistutus keväästä? Kävin tutustumassa Elloksen tulevaan kevääseen ja kesään 2016 joulun alla. Päivä sattui olemaan aurinkoinen ja täynnä innostavaa fiilistä pian saapuvasta keväästä.


Sävyjä luonnosta, pehmeät materiaalit ja muhkeat petaukset. Näillä aineksilla syntyy rentoja ja kutsuvia stailauksia, joita suosin omassakin kodissa. Mies tilasi minulle ystävänpäivälahjaksi täydellisen harmaan torkun pellavalakanoiden seuraksi, jonka näette myöhemmin. Pakettia odotellessa.



Yksi oivallus, mikä kiinnitti huomioni oli seinään kiinnitettävät valaisimet. Tämä ei ole uusi juttu, mutta pienen makkarin omaavana yritän bongata aina ideoita, joita tuoda myös omaan kotiin. Seinävalaisin säästää tilaa yöpöydällä ja valokatkaisijakin saattaa olla ergonomisesti paremmalla kohdalla. Säädettävä valoteho ja runko olisi plussaa, en tiedä tästä mallista tarkemmin miten toimii.




Eilisen auringonpaisteen jälkeen harmahtava sää on tehnyt minut hieman laiskaksi ja taidanpa nauttia vain päivästä perheen kanssa - kotona loikoillen. Keittiössä on edennyt hieman ja olisi kyllä järjestelmävää, mutta joskus on hyvä vain nauttia.

Sydämellistä Ystävänpäivää juuri sinulle! 


5.2.2016

HAPPY WEEKEND









Perjantairutiinit on suoritettu ja meillä rauhoitutaan pian viikonlopun viettoon tyttöjen kesken. Mies on työpaikkansa illassa ja meillä on kotona tiedossa hauskoja kotivideoita, joista tytöt tykkäävät tosi paljon. Pastellisävyt ovat alkaneet taas innostaa näin lopputalven korvalla ja arvatkaas, kenellä on nyt Elsa - kynnet? Kaikkien pikkutyttöjen äitit tietävät, mitä tarkoitan. ;)

Hyvää & rentouttavaa viikonloppua!







PIENI VINTAGE-PÖYTÄ ETEISEEN


Uuden ja vanhan yhdistäminen on yksi kiehtovimpia asioita omassa kodissa. Olemme onneksi mieheni kanssa saman linjan ihmisiä eli tyylimme nivoutuvat yhteen. Jotain pientä on, mihin mies ei ota kantaa. Tällaisia ovat esimerkiksi kynttilät, servetit, pyyhkeet ja muu "kulutustavara". Suuremman linjan hankinnat miellyttävät useimmiten molempia, mutta toisinaan mies osaa yllättää. Hän nimittäin löysi tämän pienen suloisen pöydän ennen muuttoa tähän kotiin. Ei mennyt pitkään, niin ihastuin tähän itsekin. Huomaan tietyn kaavan toteutuvan jokainen kerta: mies löytää odottamatonta ja jollain ihmeen konstilla ihastun itse näihin löytöihin ja voin rehellisesti sanoa, etten olisi osannut itse valita. Jotain taikaa siinä piilee.


Olen ottanut sellaisen linjan, etten itse lähde kunnostamaan vanhoja kalusteita. Etenkään lipastoja tai pöytiä. Asia on sitten erikseen, jos etsin jotain tiettyä tyyliä ja väriä. Toiset eivät yhtään tykkää näistä vanhoista jutuista, mutta itse en osaa oikein kuvitella kotia ilman jotain vanhaa. Näin se vaan on.

Suunnittelemme tähän vasemmalle laatikoston paikalle täyskorkeaa vaatekaappia yhdellä ovella. Mitat ovat vielä hakusessa, kun Ikean valikoimista ei nyt löytynyt optimaalista ratkaisua, mutta tyydyttäviä kuitenkin. Tietysti olen jo päättänyt sisukset, ovet ja kaiken muun, mutta first things first. Olen aivan vakuuttunut, että tämä pikkupöytä näyttää upealta sitten lopullisessa lookissa. Viikonloppuna olisi tarkoitus laittaa viimeisiä peitelevyjä myös tänne eteiseen ja muuta mukavaa. Mieheni tosin joutuukin töihin lauantai-iltana, joten voi olla, että teen vain itse mitä ehdin.


(pahoittelut sumea kuva, en pysty millään käsittämään miksi bloggeri suostuu lataamaan noin puolet kuvista hyvinä ja loput rakeisina, arvatkaa raivostuttaako!?)

Tässäpä vielä laajempi kuva. Lattioiden rajalta puuttuu vielä viime kesänä ostettu messinkinen lista (kyllä, jotkut hommat vaan ei etene :D). Valkoisen laatikoston paikalle tulee se mainitsemani kaappi. Jos joku on kiinnostunut ostamaan tämän valkoisen laatikoston, niin laita s-postia.

Minulla on perjantaisin nykyään vapaapäivä, joten tuntuu aivan luksukselta hiippailla täällä kotona tähän aikaan. Suunniteltiin lasten kanssa, että lähdetään tytön koulupäivän jälkeen jäätelölle ja ostamaan vähän koulutarvikkeita. Viikonloppu on aivan käsillä, joten se taitaa olla vapaa monella edessä. Mukavaa viikonloppua!




4.2.2016

KEITTIÖN VIIMEISTELYÄ


Keittiömme viimeistelytyöt etenevät viimeinkin näkyvästi. Viime viikonloppuna päätettiin ottaa härkää sarvista kiinni, kun innostuttiin siivoamaan lämminvarastoa. Tämäkin kolossi alkaa olla siinä vaiheessa, että siitähän voisi vaikka ottaa kuvan! Keittiömme "valmistui" siis noin kymmenen kuukautta sitten ja lopullinen ilme on odotuttanut itseään. Mies leikkasi loput peitelevyt ja sai yli puolet paikoilleen, kunnes ruuvit loppuivat. Meillä on monta lokeroa, joihin täytyy olla pääsy nopeastikin joten niitä ei voi vain naulailla. Olen aivan innoissani, sillä väliaikaiset teippailut ovat käyneet liiankin tutuiksi omille silmille ja uusi valmiimpi ilme on hieno!


Olen joutunut välttämään tätä kuvakulmaa viimeiseen asti, sillä ruokavarastomme rumat näkymät ovat näkyneet ikävästi. Nyt kaikki on paikattu hyvin ja itseasiassa huomaan, että maaliakin pitäisi vielä sutia karmeihin - paikkailusta puhumattakaan. Tuo jalkalista on edelleen maalaamatta ja olisin tehnyt sen, ellen olisi saanut toista flunssapöpöä. Kouluhommat työllistävät myös ihan kivasti, joten ei käy aika pitkäksi.



Vielä olisi ahkeroitava uunin ja mikron väliköt, lieden päällä olevat putket, liesikupu, sokkelit sekä tiivisteet. En edes mainitse maalausta, mutta se on sitten viimeinen asia. Viikonloppuna olisi tarkoitus jatkaa hommaa, minkä ehditään. Katsotaan, onko piakkoin jo valmista pintaa?




3.2.2016

MUSTAVALKOISET JULISTEET


Koti kaipaa täytettä seinille - kuulen usein sanottavan. Tämä on aivan totta ja olen itsekin sitä mieltä, että kodin tekee seinillä olevat katseenvangitsijat - taulut, julisteet, seinäkoristeet, peilit ja monet  muut erilaiset ratkaisut. Seinien sisustaminen voi olla kuitenkin yllättävän vaikeaa, ainakin minulle. Jokaisessa kodissani ja lapsuuden huoneissa on ollut tauluja seinillä ja on vaikea kuvitella, että asuisin tyhjien seinien kanssa. Tyylejä ja lajeja on moneen makuun ja joskus valinta voi olla vaikeaa. Hankkiiko taidetta nykyiseen kotiin, muuttaako paljon kodista toiseen, onko taiteella tunnearvoa ja lukuisia muita tekijöitä, joita punnitsee mielessään. Toisaalta voihan sitä mennä hetken mielijohteestakin, mutta raha on usein viimekädessä se tekijä, joka ratkaisee tai katkaisee tällaiset "äkkinäiset" tyyriimmät ostoshaaveet.

Mitä omiin mieltymyksiin tulee, pidämme paljon tauluista sekä mustavalkoisista kuvista. Harkitsimme jossain vaiheessa maalatun taiteen hankkimista kotiin, mutta se tyssäsi heti alkuunsa moneen pikkutekijään. Ensinnäkin, haluaisimme päästä aistimaan taulun tunnelmaa paikan päälle. Toiseksi tarvitsisimme aikaa ja tilaisuuden punnita ja pohtia ajatuksiamme yhdessä. Kolmanneksi olemme olleet muuttavaista sorttia (ainakin mielessämme) ja suunnittelemme koko ajan jo seuraavaa kotiprojektia, vaikka vanha olisi kuinka pahasti kesken. Tiedän jo nyt, että tulevaisuuden taiteella (eli sillä mitä tulemme hankkimaan kotiin) on meille tunnearvoa, joten en suhtaudu sen hankintaan kevyesti. Tässähän sitä on nyt hyvää aikaa miettiä, mitä halutaan. Seuraava koti on nimittäin se, josta kaavailemme pidempiaikaisempaa asumusta johon olisi tarkoitus hankkia monenlaista taidetta. Luonnollisesti kuulenette tästäkin tulevaisuudessa lisää.

Toisenlainen taide minulle on erilaiset julisteet ja mustavalkoiset kuvat. Suorastaan rakastan arvoituksellisia valokuvia eli sellaisia, joita katsellessa pohtii ja oivaltaa aina jotain uutta kyseisestä kuvasta. Jonkin verran valokuvausta harrastaneena olen kuvannut Suomen kaunista luontoa, mutta mikään ei vedä vertoja suurkaupungin sykkeelle, vai mitä? New Yorkin, Lontoon tai Pariisin haluaisi kokea ainakin kerran elämässään. 

Sain valita meille muutaman julisteen Desenion valikoimista yhteistyön merkeissä ja uskotteko, kun kerron ettei valinta ollut helppo! Deseniolla on laaja valikoima erilaisia julisteita ja printtejä eri kategorioista, joihin voit ostaa myös kehykset. Tauluja ja julisteita on saatavilla kuudessa eri koossa, joten näistä saa valittua omaan tarpeeseen ja tilaan sopivat. Omat suosikkini löytyvät Mustavalkoiset - julisteet osion takaa. Kaikki julisteet ja printit löytyvät täältä. Nyt vaan suunnittelemaan taulukollaaseja ja - sommitelmia kotiseinille.


Kaikesta vaikeudesta huolimatta yksi valinta oli kuitenkin heti aluksi jo selvä, haluan meille palan New Yorkia. Kuvassa on suurkaupungin tunnelmaa, pientä unelmoinnin makua ja tietysti suuret ja korkeat rakennukset. Haaveissa siintää matka tänne miehen kanssa vielä jonain vuonna. Katukahviloita, paljon ihmisiä, kiireetöntä aikaa capuccinon ja rakkaan kanssa. Kyllä matkasta on hyvä unelmoida.



Kaupunkikuvan kaveriksi olikin sitten miettimistä! Halusin taulun tai kuvan, mikä sopii niin yksin kuin parina NYC-julisteelle. Toinen kaupunkikuva? Jokin upea ja yksinkertainen kuva graafisten posterien valikoimasta? Sitten mietimme tekstijulistetta ja riittävän simppeli oli tietenkin aiheeseen passaava juliste.



New York - tekstitaulu sopii upeasti yksin tai yhdessä kuvataulun kanssa! Paikkojakin on monia ja luulenpa, että taulut vaihtavat vielä paikkaansa ennen lopullista sijoittamista. Vaihtelua parhaimmillaan!





Makuuhuoneeseen tahdoin palan Pariisia, rakkauden kaupunkia. Tämä sommitelma ei voisi enempää kuvastaa minua ja tässä on jotain pientä ilmassa, kun katsoo. Tytöt ovat olleet erityisen innostuneita Eiffelin tornista, sillä sen vieressä on - mikäs muukaan kuin höyryjuna! Näitä kuvia on ollut niin kiva tutkia ja katsella lähempää ja kauempaa. Niin mukavaa, että saattaa äidin mustat korkokengät mennä vahingossa jalkaa ja puuhka kaulaan kuvia ihastellessa...




* Postaus on toteutettu yhteistyössä Desenion kanssa