28.10.2015

BLUE FALL


Rakastan näitä aurinkoisia syysaamuja, kun pihamaa on kevyen kuuran peitossa. Pihamaa on peittynyt värikkäisiin lehtiin, jotka narskuvat kenkien alla ja pakkasta on muutama hassu aste. Päivä lähtee väsyneenäkin kivasti käyntiin, kun herään paksujen peittojen keskeltä auringonvaloon. Ah ihana syksy!

Ilmojen viiletessä pengoin hiukan talvivarusteita ja otin esiin paksumman huivin. Sininen ruutuhuivi on kamelinkarvaa ja oikein lämmittävä sekä pehmoinen. Yksi viileän syksyn suosikkini. Villakangastakki on ollut jo tovin käytössä ja nyt se on astetta lämpöisempi paksun huivin kanssa.






Kävin hiljattain vaatevarastoni lävitse Marie Kondon opeilla (ja luulenpa että käyn jossain vaiheessa uudelleenkin) ja karsin paljon vaatetta pois. Olen jostain syystä juurtunut sellaiselle tasolle, että säilytän liikaa vaatteita jos joskus - periaatteella. Tämä on varmasti tuttu juttu monelle ja aiheesta innostuneena olenkin löytänyt monesta blogista mielenkiintoisia postauksia aiheen tiimoilta. Minulla on ollut monenlaisia metodeja käytössä jo aikaisemminkin turhien vaatteiden heivaamiseen, mutta sitten on niitä porsaanreikiä joiden takia jotain (ilmeisesti aika paljonkin) on tullut säilöttyä. Minun on tehnyt jo pitkään mieli kirjoittaa jotain aiheesta, mutta aina se kaatuu ajanpuutteeseen tai johonkin muuhun. Nyt ajattelin kuitenkin vihjaista teille, joilla on kiinnostusta aiheeseen, että voitte käydä lukemassa lisää aiheesta Miian (Oma Koti Valkoinen), Ilanan (Paikka Kaikelle- blogi) ja AnnaS (Häivähdys Purppuraa) mielenkiintoista postauksista. Aihetta on käsitelty lukuisissa muissakin blogeissa ja somessa, etenkin youtubesta löytyy paljon inspisvideoita joita ollaan katseltu koko perhe. Meidän lapset ovat myös innostuneet tästä konnauksesta niin kuin tapaamme nykyään sanoa ja aina välillä kysyvät mitä äiti tänään konnataan. Olen yrittänyt opettaa lapsille jo pienestä pitäen tavaran merkityksestä ja siitä, mitä muutakin rahalla saa. Aina ei kaikkea itse ostakaan, vaan tavaraa kertyy myös saamalla. Tämä liittyy lahjoihin, joita ei välttämättä tarvitse tai edes pidä niistä, mutta ei raaski laittaa poiskaan lahjan antajan ajatuksen ja muistamisen takia. Tästäkin aiheesta on kirjoitettu paljon ja opin itse ajattelemaan uudesta näkökulmasta luettuani Marie Kondon oppeja.


Nyt kun vaatetanko ja laatikot oikeasti näyttävät hyvältä ja vaatteet vain ilahduttavat, on ollut helppo löytää mieluisia asuja ja tuskaiset aamut ovat jääneet kauas. Vielä en uskalla liikaa hehkuttaa, mutta selkeämpi järjestys syntyy kun turhat on poistettu. Vaikka minulla on omasta mielestäni ollut melko vähän vaatetta, silti kokonaisuus on ollut hajanainen ja silloin ei ajatus kulje. Myönnän, että sisustuksen saralla olen hurjasti edellä ja ilman karsintaa tuskin olisin onnistunut heti näin hyvin vaatteiden osalla.


Aurinkoista keskiviikkoa!

4 kommenttia:

  1. Nyt on kyllä värit ollut kohdillaan lehdissä! Otin tänään ihan kameran mukaan, jotta voin kotimatkalla pysähtyä kuvaamaan puita :))!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on. Tulee varmasti upeita kuvia - meilläkin oli upean näköinen kotikatu, mutta yhden illan tuulemisen jäljiltä puut ovat melkoisen tyhjännäköiset nyt. Pensaissa tosin on vielä upeat punaiset lehdet.

      Poista
  2. Hih, KonMari-metodi vie mennessään :) Hauskaa,että teillä lapset ovat innostuneet konnauksesta.
    Mieheni mukaan Konmari aiheutti meille melkoisen mullistuksen -ensin kaaoksen ja sitten paremman järjestyksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aivan samaa mieltä, tästä innostuu aivan varmasti kun alkuun pääsee. :)
      Aivan ihana juttu, että teillä on ollut hyviä kokomuksia menetelmästä. Meillä tuntui alku olevan tahmeaa, mutta nyt on koko perhe innostunut ja jopa mieheni aikoo käydä kaikki tavaransa lävitse.
      Mukavaa viikonloppua!

      Poista

Kiitos, kun jätit viestin!