31.10.2015

MAKUUHUONEEN ASTETTA JOULUISEMPI ILME


Vaalea makuuhuoneemme suorastaan siirtyi talvisempaan lookiin vain pienellä muutoksella. Toin nimittäin alakerrasta ruukussa olevan huonehuusen tänne ja pehmeämpi paperipussissa oleva jäi olohuoneeseen. Hankin meille hiljattain Stockmannilta Villa - merkin puuvillasatiiniset pussilakanat, sillä halusin hyvälaatuiset valkoiset lakanat kohtuulliseen hintaan. Olin aikaisemmin ostanut kyseisen sarjan tyynyliinoja muhevaan petaukseen, joten tiesin näiden olevan hyvälaatuiset. Ensimmäiset yöt on nyt nukuttu ja tykkään todella paljon! Materiaali on iholle superhyvä, pehmoinen ja hengittävä. Tykkään edelleen meidän pellavalakanoista ja harmaansävyiset pussilakanat tuovatkin mukavasti vaihtelua. Makuuhuoneen suhteen olen tosi tyytyväinen, että ollaan rauhassa mietitty mitä tänne haluamme ja pidetty visuaalinen ilme kevyenä. Tällä on hurjan hyvä nukkua ja ainoa himpun verran häiritsevä juttu on tuo vaatesäilytyksen rempallaan olo. Minulla on sellainen tunne, että jotain me Ikeasta hankitaan jo ihan kustanussyistä. Valikoimaa siellä riittää kohtuullisen hyvin, vielä paremmin jos tilaa olisi enemmän. Se jää nyt edelleen nähtäväksi mitä tänne tilaan keksitään, mutta pääosin saadaan nauttia tästä rauhallisesta fiiliksestä - kaiken vaaleuden keskellä.










Otsikko voi olla ehkä hitusen hämäävä, mutta mielestäni tuo huonekuusi tuo niin jouluista fiilistä. Mitään tunnelmavalaistusta en ole tänne hankkinut. Pohdiskelen juuri, siirtäisikö tuon block-valaisimen lipaston päältä kuusen viereen jakkaralle? Tähän voisi mahtua myös pieni sivupöytä, mikä on mieheni suosikki. Hiljaa hyvää tulee.

Hyvää pyhäinpäivää!

30.10.2015

ALL BLACK AND WHITE | KAAPITON OLOHUONE


Alkuviikon siivouspuuskassani korjasin vanhan kaapin varastoon, koska nyt siellä on (tai oli) tilaa. Kiitos miehen ahkeran uurastuksen. On hyvin tavanomaista, että jos olen yksin lasten kanssa kotona ja mies on viettämässä omaa aikaa, niin saan päähäni aloittaa jonkinlaisen järjestelyn. Viimeaikoina meillä on riittänyt puuhaa, joten oli hyvä jatkaa olohuoneen parissa. Vanha kaappi oli olohuoneessa tyhjillään (kiitos bestån järjestelyn) ja ajattelin, että tyhjän kalusteen voisi raijata pois ilman käyttötarkoitusta. Meillä on noin viiden neliön suuruinen sisävarasto, johon saa hyvin tavaraa säilöön. Voitte uskoa, että sinne sullottiinkin kaikenlaista vuosi sitten ja nyt näitä roippeita käydään sitten lävitse ja yritetään noudattaa järkisyitä tavaroiden kanssa.





Ruokailutila on nyt tosi vaalea ja tumma pöytä toisi siihen kiintopisteen. Toisaalta olen miettinyt myös muutamaa mustaa taulukehystä, jotka notkuvat tuolla pianon kupeessa valokuvia odottaen. Yksi vaihtoehto on myös iso musta peili, joka toimisi katseenvangitsijana. Nyt tunnelmaa täytyi kuitenkin saada vähän pehmennettyä ja uusi matto toimii tässä passelisti! Toin myös yhden lyhdyn tunnelmaa tuomaan.




Olohuone on nyt hyvin erituntuinen, vaikka vain yksi kaluste lähti pois. Vanha kaappi on nyt varastossa ja mietitään mitä sille tehdään. Ei raaskiki myydä vielä, mutta jos se tuntuu jäävän todella ilman käyttöä niin sittenhän se lähtee. Katsotaan nyt kuitenkin hetki, ennen päätöstä. Olohuoneen tilantuntu on kasvanut paljon ja ilme muuttui hyvin mustavalkoiseksi. Piano ei näy näissä kuvissa, mutta se tuo paljon luonnetta tilaan ja sopii meille nyt ehkä paremmin kuin ennen. 

Näissä fiiliksissä alan valmistautua viikonloppua varten. Odotan huomista blogitapahtumaa ja blogituttujen tapaamista! Illalla meillä on halloweenin viettoa kotosalla lasten kanssa ja minulla on tuolla kurpitsat odottamassa. Niistä pitäisi tehdä lyhtyä ja piirasta ja vaikka mitä! En taida osata, mutta eiköhän tuosta lyhdyn teosta tule ainakin hauskaa. Taskulamput ja asut on jo iltaa varten hallussa.

Toivottelenkin kaikille oikein hurjaa viikonloppua!


28.10.2015

BLUE FALL


Rakastan näitä aurinkoisia syysaamuja, kun pihamaa on kevyen kuuran peitossa. Pihamaa on peittynyt värikkäisiin lehtiin, jotka narskuvat kenkien alla ja pakkasta on muutama hassu aste. Päivä lähtee väsyneenäkin kivasti käyntiin, kun herään paksujen peittojen keskeltä auringonvaloon. Ah ihana syksy!

Ilmojen viiletessä pengoin hiukan talvivarusteita ja otin esiin paksumman huivin. Sininen ruutuhuivi on kamelinkarvaa ja oikein lämmittävä sekä pehmoinen. Yksi viileän syksyn suosikkini. Villakangastakki on ollut jo tovin käytössä ja nyt se on astetta lämpöisempi paksun huivin kanssa.






Kävin hiljattain vaatevarastoni lävitse Marie Kondon opeilla (ja luulenpa että käyn jossain vaiheessa uudelleenkin) ja karsin paljon vaatetta pois. Olen jostain syystä juurtunut sellaiselle tasolle, että säilytän liikaa vaatteita jos joskus - periaatteella. Tämä on varmasti tuttu juttu monelle ja aiheesta innostuneena olenkin löytänyt monesta blogista mielenkiintoisia postauksia aiheen tiimoilta. Minulla on ollut monenlaisia metodeja käytössä jo aikaisemminkin turhien vaatteiden heivaamiseen, mutta sitten on niitä porsaanreikiä joiden takia jotain (ilmeisesti aika paljonkin) on tullut säilöttyä. Minun on tehnyt jo pitkään mieli kirjoittaa jotain aiheesta, mutta aina se kaatuu ajanpuutteeseen tai johonkin muuhun. Nyt ajattelin kuitenkin vihjaista teille, joilla on kiinnostusta aiheeseen, että voitte käydä lukemassa lisää aiheesta Miian (Oma Koti Valkoinen), Ilanan (Paikka Kaikelle- blogi) ja AnnaS (Häivähdys Purppuraa) mielenkiintoista postauksista. Aihetta on käsitelty lukuisissa muissakin blogeissa ja somessa, etenkin youtubesta löytyy paljon inspisvideoita joita ollaan katseltu koko perhe. Meidän lapset ovat myös innostuneet tästä konnauksesta niin kuin tapaamme nykyään sanoa ja aina välillä kysyvät mitä äiti tänään konnataan. Olen yrittänyt opettaa lapsille jo pienestä pitäen tavaran merkityksestä ja siitä, mitä muutakin rahalla saa. Aina ei kaikkea itse ostakaan, vaan tavaraa kertyy myös saamalla. Tämä liittyy lahjoihin, joita ei välttämättä tarvitse tai edes pidä niistä, mutta ei raaski laittaa poiskaan lahjan antajan ajatuksen ja muistamisen takia. Tästäkin aiheesta on kirjoitettu paljon ja opin itse ajattelemaan uudesta näkökulmasta luettuani Marie Kondon oppeja.


Nyt kun vaatetanko ja laatikot oikeasti näyttävät hyvältä ja vaatteet vain ilahduttavat, on ollut helppo löytää mieluisia asuja ja tuskaiset aamut ovat jääneet kauas. Vielä en uskalla liikaa hehkuttaa, mutta selkeämpi järjestys syntyy kun turhat on poistettu. Vaikka minulla on omasta mielestäni ollut melko vähän vaatetta, silti kokonaisuus on ollut hajanainen ja silloin ei ajatus kulje. Myönnän, että sisustuksen saralla olen hurjasti edellä ja ilman karsintaa tuskin olisin onnistunut heti näin hyvin vaatteiden osalla.


Aurinkoista keskiviikkoa!

27.10.2015

KEITTIÖNREMONTTI | VÄLITILAN LAATTA



Keittiömme alkaa vihdoin ja viimein näyttää asteen valmiimmalta, kun laatat on saatu nätisti paikoilleen. Epäonnea on ollut jo riittävästi matkassa ja kärsivällisyys on ollut monessa kohtaa koetuksella. Laatat saatiin riittämään ja nyt seinästä uupuu enää viimeistelyt eli silikonit (mitkä olivat jääneet kuormasta pois) sekä pistorasiat paikoilleen. Sitten olisi vielä seinien ja listojen maalaus, peitelevyjen leikkaus ja asentaminen sekä sokkelien kiinnitys. Ainakin yksi kokonainen viikonloppu pitäisi varata hommiin ja jostain kumman syystä tuntuu, että nämä pienet kosmeettiset asiat aina vain venyvät...


Yläkaapin paikkaa jouduttiin siirtämään, jotta saatiin se oikeaan kohtaan allasta ja hanaa ajatellen. Sainkin hyvän syyn järjestellä kaapin sisältöä uudelleen, kun tyhjensin sen asennusta varten. Kahdella alimmalla hyllyllä on käyttölasit ja -mukit. Ylähyllylle olen varastoinut sesonki- ja juhla-astiat, joita tarvitaan harvemmin. Lasten mukit ja lasit löytyvät laatikoista, joihin he yltävät turvallisesti. Jos joku miettii, niin koululaisen ei tarvitse kiipeillä kaapeille vaan kaikki hänelle tarpeellinen on kädenulottuvilla ilman jakkaraa.


Olen ollut valitsemaamme vetimettömään oveen todella tyytyväinen. Nyt kun Ikeasta saa taas erästä ovimallia, niin tekisi mieli harkita vaihdosta alalaatikoihin. Niissä on tällä hetkellä ongelmia ja suoraan sanottuna voisi olla helpompi vaihtaa vain toisenkokoiset ovet. Uuni ja mikro ovat asennettu hiukan väärään tasoon, joten niitä tulisi siirrellä tai sitten laittaa toisen kokoiset ovet. Ehkäpä tämä voisi olla hyvä kakkosvaihtoehto, jos uunin uudelleen asennuksessa ilmenee ongelmia. 

Seuraavaksi taitaa olla sisäovien hankinta, sillä meillä on vielä osa alkuperäisistä ovista käytössä. Nämä ovat todella jyrsityt ja huonokuntoiset, joten seuraava panostus taitaa olla näiden uusimisessa. Edellinen asukas on yrittänyt paikkailla ja kokeillut spraymaaliakin - tosin huonolla menestyksellä. Nyt kun kaikki lattialistatkin ovat paikoillaan, niin surkeat ovet suorastaan pomppaavat silmille. 

Ulkona humisee ja kattopellit rytisevät - nautitaan siis kunnon syyssäästä!


26.10.2015

Matto olohuoneeseen





Saatiin viimein hankittua olohuoneeseen sopivankokoinen matto! Alue on pieni, joten päädyttiin 130x160cm kokoiseen mattoon. Tämähän ostettiin tietysti alekupongin kera, joten hintaa ei onneksi jäänyt kovin paljon. Tämä ei nyt ole täydellinen the unelmieni matto, mutta juuri oikeanlainen tähän kotiin ja elämäntilanteeseen. Toista villamattoa en tahtonyt, koska astman oireet ovat palanneet ja villa sekä höyhenet (tyynyissä) alkoivat tuoda oireita. Meillä on tämäntyyppisestä matosta aikaisemmin vain hyviä kokemuksia, joten päätimme hankkia tähän kotiin kriteerit täyttävän maton. 

Mattokriteerit

  • vaalea
  • yksivärinen, ei kuvioita
  • korkeanukkainen 
  • pienempi koko
  • hinta - laatu - esteettisyys
Oma silmä alkaa pikkuhiljaa tottua siihen, että meillä on matto alakerrassa. Vuosia kuviomattoa katselleena voi todeta, että rauhatonta ei ainakaan ole ja luulenpa, että matossa ei pikkuroskat näy niin helposti. Imuroin päivittäin, joten se ei juurikaan haittaa - mies arveli tämän olevan helppo myös tuulettaa kun ei ole aivan niin raskas villamattoon verrattuna. Ryhdikäskin tämä on, joten monia iloisia juttuja huomattu jo muutaman päivän kokeilulla. Nyt muuten tähän loppuun pakko vielä todeta, että lastenhuoneessa oleva Pandora-matto on rikki! Maton päärmäys on purkautunut jonkin matkaa enkä tiedä, miten sitä saisi fiksusti korjattua. Kääntämällä väärän värisen kuvion päällepäin?

25.10.2015

TIMANTTITUIJAT ETUPIHALLE


Syksy alkaa olla jo siinä vaiheessa, että syyskukkaset ovat jo menneen kauden kaunistuksia. Jo muutaman viikon ajan olen katsellut etupihalla sisälle tullessa nuupahtaneita syyskrysanteemeja. Sain viikonloppuna aikaa hakea ja laittaa parit tuijat sisäänkäynnille. Ostettiin myös näihin ulkovalot, sillä illat hämärtävät jo aikaisin. Haaveilen tuija-aidasta sitten uudistettuun pihaan, joten nämä lieventävät nyt hiukan pihanlaittointoa. Pihaa onkin siivoiltu ja haravoitu pitkin viikkoa. Aivan erinomaista hyötyliikuntaa ja lapsetkin viihtyvät tuntikaupalla ulkosalla!



Minulla on vielä Riviera Maisonin valkoiset kivilyhdyt näiden kaveriksi kun mennään lähemmäs joulua. Messinkinen lyhty menee varmaan ulos ja jos nyt jostain syystä en laittaisi valkoisia kivilyhtyä ulos, niin on valot ainakin näissä puissa. Saatan laittaa vielä koristekiviä ruukkuihin, jos löydän jostain kaupasta sellaista. Kertokaahan vinkkejä, jos tiedätte jossain myytävän valkoista tai vaaleaa koristekiviä tai - murskaa. Ulkona on nyt sen verran kolea ja sateinen sää, etten kyvyilläni saanut kuvailtua istutuksia kuin sisällä, joten mielikuvista peliin. Tummalle kuistille nämä ovat juuri hyvät, kun valkoiset ruukut erottuvat kivasti.

Rentoa illan jatkoa - kellojen pyörityksen takia tuntuu, kuin olisi jo kohta yö!


24.10.2015

AJATUKSIA VÄLIPALOISTA






Aamuni alkavat nykyään paremmin kuin ennen. Olen nimittäin opetellut syömään aamiaista ja nykyään jopa nautin siitä muulloinkin kuin viikonloppuisin. Kiireiseltä ja kaaottiselta arkiaamun häsellykseltä nimittäin välttyy, kun herää pikkuisen aikaisemmin ja suunnittelee asiat paremmin. Varaan nykyään 10 minuuttia enemmän aikaa ja asiat sujuvat kuin itsestään. Kuulostaa helpolta, mutta on totta jossain määrin (ainakin kun lapset ovat vähän isompia ja itsenäisempiä). Aamiaisen ohella välipalat ovat tärkeä osa päivää ja jaksamista, joten haluan kertoa teille hieman enemmän omista tottumuksistani samalla, kun esittelen teille Raision uusia välipalatuotteita. Kävin alkuviikolla Raision järjestämässä lehdistötilaisuudessa kuulemassa uusista tuotteista, jotka tulevat kauppoihin marraskuun alussa.

Elovena on varmasti monille suomalaisille tuttu tuotemerkki, ainakin nimeltä. Kaurapuuro on kasvattanut meidän sukupolvea ja nykyaikana kaurasta tehdäänkin paljon muutakin kuin puuroa tai leipää. Kaura on tunnettu monista hyvistä ominaisuuksista terveyteen liittyen ja se sopii myös monille keliaakikoille tai vilja-allergisille. Noudatan itse gluteenitonta ruokavaliota ja on ollut ilo huomata, miten tuotteiden määrä on kasvanut markkinoilla erityisesti viimeisten kolmen vuoden aikana. Kokonaisuudessaan viljan kanssa puljaaminen alkoi reilut kuusi vuotta sitten, kun löimme hanskat tiskiin esikoisemme jatkuvien useiden oireiden kanssa. Taustalta alkoi paljastua kaikenlaista ja lopputulema on se, että meillä jokaisella on oma erilainen ruokavalio, jota noudatamme. Kuulostaa vaikealta, mutta elämää on helpottanut ratkaisevan paljon kehittyneet markkinat ja olenkin hurjan ylpeä, että löydän meille jokaiselle myös valmista ruokaa.

Omaan ruokavaliooni sopivat Provena-tuotteet ovat toimineet täydentävinä monessa tilanteessa. Välipalakeksit ovat maunsa puolesta hyviä ja yksi keksi täyttää makeanhimoa. Välipalapatukoista minulla on vähemmän kokemusta, sillä näitä on hyvin vähän saatavina juuri minulle sopivina. Ilahduinkin todella paljon kun huomasin, että Elovenan uudet välipalapatukat gluteenittomia eivätkä sisällä laisinkaan lisättyä sokeria. Tuoteselosteita tarkkaan lukeneena olen suorastaan järkyttynyt, miten monet tuotteet sisältävät hurjan määrän sokeria - rasvasta puhumattakaan. Uusissa välipalapatukoissa on käytetty kauraa ja mm. rusinoita. Lapseni eivät voi syödä kauraa, joten nämä jäävätkin suosiolla aikuisten kahvihetkiin ja välipaloihin. Ainakin tuo välipalasuklaapatukka on herkullinen!

Tuotteet saatu Raisiolta.



Puurokuppi on uutuus, jonka uskon olevan suosittu vaihtoehto lounaalle. Muutaman euron hinta ja mukaan tuleva puulusikka tuovat lisäpisteitä. Puurokuppia on kahta makua: houkutteleva vaahterasiirappi ja rouhea pähkinä. Mukaan voi lisätä oman maun mukaan vaikkapa jogurttia tai marjoja, ehkä jopa hieman hunajaa - makoisa lounas syntyy pienestä. Puurokuppi sisältää kauraa sekä ruisleseitä, joten nämä jäävät mieheni testattavaksi. Tästä voisikin tulla seuraavaksi gluteeniton versio?


Välipalojen merkitys omassa elämässä on ollut tärkeä. Olen vasta viime aikoina oppinut syömään säännöllisesti ja huomannut, että aterioiden jättäminen väliin ei ole missään mielessä kestävä ratkaisu. Kuulin Raision tilaisuudessa ensimmäistä kertaa jonkun toisen kertovan samankaltaista tarinaa, mitä olen itsekin elänyt. Sitä, että aterioiden väliin jättäminen ja syömättömyys oireilevat sitten lopulta (illalla). Se, miksi ei syö voi johtua monesta asiasta. Omalla kohdallani nälän tunne toisinaan puuttuu, joskus syynä on kiire. Yksinkertaisesti ei muista syödä ja jossain vaiheessa kello viidentoista aikaan miettii, että kylläpä huimaa ja särkee päätä. Klassisia oireita. Minä tarvitsin kellon kaulaani, että opin syömään säännöllisesti ja ei se helposti käynyt. Joku fiksu ihminen sanoi minulle, että jos ei ole aikaa lounastaa, niin syö rahka ja hedelmä. Jotain terveellistä välipalaa. Mutta älä ole kokonaan syömättä. Ei ole hyvä ja kestävä ratkaisu toimia näin, muttei sekään, ettei kuukausiin syö koskaan mitään ennen iltaa. Kauhean typeräksi sitä itsensä tuntee, mutta näin se vain on.


Pääsin parikymppisenä terveelliseen tapaan syödä, mutta vaikeiden raskauksien myötä koko homma romuttui. Enkä enää osannut. Pahoinvointi oli jotain aivan järkyttävää ja minulle jäi kammo. Se johti pieneen naposteluun, joka sitten vei pohjan kaikelta säännöllisyydeltä. Vuosien jälkeen olen taas pääsemässäni jaloilleni ja olen hyvin onnellinen tästä asiasta. Minulla on taustalla hyvin vaikea migreeni sekä vatsaoireet, jotka ovat kulkeneet mukana syntymästä saakka. Ei siis ole koskaan ole ollut helppoa, mutta jotenkin sitä vaan oppii kestämään. Väittäisin, että migreeni ja vatsavaivat kulkevat käsikädessä. Sitä kukaan ei vaan pysty tieteellisesti todistamaan. Vatsaoireita on hyvin vaikea tutkia ja allergialääkärin mukaan sopivia laboratoriotestejä ei ole vielä olemassa, millä tilanteeseemme saataisiin selvyyttä. On siis toisaalta onni minulle, että lasten tilaa on tutkittu jo pienestä saakka ja olen sitä kautta saanut apua omaankin tilanteeseen. Tämä ei tarkoita sitä, että olisin onnellinen lasten allergioista - päinvastoin - mutta ymmärrän nyt itseäni paremmin. Ja toisaalta, kun ymmärrän itseäni paremmin, ymmärrän myös lasten tilanteen ja valitettavasti kivut sekä oireet.


Allergisen ja ruokarajoitteisen (niin kuin usein kuulen sanovan) elämä voi olla toisinaan haasteellista, mutta on upeaa, kun meitäkin on kuultu ja uusia tuotteita tullut markkinoille. Raision tilaisuudessa tanssija Minna Tervamäki kertoi puheenvuorossaan, että välipalojen merkitys korostuu erilaisissa elämäntilanteissa. Kiireisyys ja harrastukset voivat tuoda rajoitteita, seikkoja on monia. Allergian takia sopivia vaihtoehtoja voi olla vaikea löytää ja omat eväät kulkevat mukana. Tämä on meille hyvin tuttua, sillä erityisesti lapsille on vaikea löytää ulkomaanreissuilta muuta kuin pihviä. Niinpä meillä on kulkenut mukana omat ryynit, leivät ja pastat. Tuoreita hedelmiä onneksi löytyy hyvin kaupasta kuin kaupasta!


Välipalojen merkitys voi korostua elämässämme monin tavoin. Sitä voi ohjata ruokavalio ja allergiat, elämänkatsomus tai tottumukset. Elämäntyyli voi vaatia nopeita aterioita muutaman tunnin välein. Aterioiden saatavuus ja terveellisyys voivat myös vaikuttaa valintoihimme. Kiireinen elämäntyyli tai matkustelu asettavat omat ehdot. Emme kuitenkaan tahtoisi tinkiä terveellisyydestä tai laadusta. Nykynainen tahtoo ravita itseään terveellisesti. Hyvät valinnat tuovat meille hyvää mieltä. Arvokkaana asiana olen oppinut, mitä oma kehoni tarvitsee. On tärkeää oppia kuuntelemaan itseään, jotta voisi paremmin. Tämä pätee oikeastaan aika monessa asiassa, eikä vain ruuan suhteen. Nautitaan elämästä askel kerrallaan!