29.9.2015

EROON TURHASTA TAVARASTA


"Tunnustan. Tavaraa siellä ja täällä. Kaapit pursuavat, kippoja pinotaan uudelleen jotta kaikki mahtuisi tilavaan kaappiin. Laatikot natisevat ja tuskanhiki puskee päälle. Mihin nämä mahtuvat? Rakastan kotia enemmän kuin mitään ja tykkään ostaa kauniita esineitä ja tarpeellisia käyttötuotteitakin. Olen innokas tuikkujen polttaja. Kynttilöiden keräämisen aloitin jo 15 vuotta sitten. Luoja tietää, monta uutta tuikkua ja kynttilää lasivitriinistäni löytyy - jokaisessa värissä. Kaiken kauniin ympäröimänä alan kuitenkin voida pahoin." Nämä ovat ajatuksiani neljän vuoden takaa. Muistan ne edelleen hyvin elävästi. Aika tarkalleen neljä vuotta sitten päätin, että nyt saa riittää. Eräänlainen materialismi on mennyt liian pitkälle. 

Muutos alkoi keskustelusta mieheni kanssa. Hän jos kuka, on tukeni ja tärkeä henkilö koko projektissa. Tämä on meidän yhteinen projekti, jossa hänellä on ollut suurempi rooli kuin alunperin uskoinkaan. Palataan kuitenkin vielä aivan alkuun, siihen mistä kaikki lähti liikkeelle. Kun varsinainen päätös oli tehty, alkoi kaappien tyhjentäminen. Olen sellainen persoona, että kaiken on tapahduttava heti ja muutoksen on oltava suuri onnistuakseen, vaikka kyseessä olisi pidempikin projekti. Jos olisin tiennyt minkälainen työ tässä kaikessa on, en olisi ehkä uskonutkaan jaksavani. Päätös oli kuitenkin tehty ja ei voinut enää perääntyäkään. En tahtonut. Niin se sitten alkoi. Projekti lähti liikkeelle tummanvihreistä lasiesineistä. En unohda koskaan niitä kauniita astioita, tuikkuja, maljakoita, kynttilöitä, liinoja ja ties mitä koristetta, mitä laitoin ensimäiseen pakettiin. Ei se helppoa ollut, mutta alkuun pääsin keskittymällä yhteen väriin kerrallaan. Meillähän siis oli sisustustavaraa hitosti monessa värissä - myös sellaisissa joista en edes pitänyt. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt säästää myyntikuvat. Näitähän on satoja neljän vuoden jälkeen.


Ensimmäinen sisustuspaketti oli hitti. Tein niitä heti lisää. Mies kehui ja sanoi, että minulla on silmää valikoida oikeat tuotteet yhteen. Näinhän se on. Kun on riittävän monta vuotta kierrellyt liikkeitä ja ostanut kauniita asetelmia, siihen ikäänkuin kasvaa. Myimme syksyn hurjan monta sisustuspakettia ja pian se laajeni joulupaketteihin. Mies ajeli postiin harva se viikko, useampanakin päivänäkin ja meillä säästettiin jokainen pahvilaatikko tulevia myyntieriä varten. Kiirettä riitti. Välillä naureskeltiin, että mistä tätä tavaraa löytyy ja tunsin jopa häpeää. Ja kyllä sitä tavaraa riitti. Riittää vielä tänäpäivänäkin! Myyntihommat jatkuivat ja kävin kaappeja ja laatikoita lävitse. Samaan aikaan myin myös lasten pieniä vaatteita ja tuntui, että se myyntihomma ei koskaan lopu. Pidettiin välillä taukoa ja vuosien mittaan huomasin, miten kauppa käy sykleittäin vuositasolla. Tiedän, milloin kannattaa myydä mitäkin ja minkälaista kysyntää on odotettavissa syys- tai tammikuussa. Eihän sitä voi ennustaa, mutta joitain asioita alkaa huomata eikä lannistukaan niin helposti. Opin, että tavaralle löytyy aina ostaja. Se tuttu kysynnän ja tarjonnan laki.

Yksi vaikea asia, minkä olen kohdannut on uuden ostaminen. Miten oppia elämään uuden elämäntavan kanssa ja välttää tulevat sudenkuopat? Sen olen oppinut, että itselleen täytyisi olla armollisempi. Yksi huti ei venettä kaada. Yksi tärkeä seikka on myös todellisen tarpeen havaitseminen ja erottaminen mielihaluista. Mitä tarvitsee, mitä haluaa. Niillä on suuri ero, vaikka ne joskus sekoittuvatkin etenkin tällaisen paatuneen shoppailijan mielessä. Sen verran täytyy puolustuksena sanoa, että olen harkitseva ihminen eli en ostele kaikkea hetken mielijohteesta. Tavaramäärä, mikä meille on kertynyt on tapahtunut vuosien saatossa ja kaikki ei ole minun ostopäätösten kautta tullutta. Se, miten tavaramäärä meille kertyi ei ole meidän tapauksessa se aivan oleellisin juttu, vaan se miten emme osanneet tehdä sille mitään? Miksi kaikki turha ja tarpeeton täytyi säästää. 

Turhasta eroon - projektissa, niin kuin se nimellä täällä blogissa on kulkenut, oli osittain kyse myös oman elämän hallitsemisesta. Koen, että sekasorto ympärilläni on pahin painajainen ja koti ei tunnu kodilta. Jossain vaiheessa tyhjensin kotia hurjaa vauhtia ja se aiheutti läheisissä voimakkaita reaktioita. Kyse on kuitenkin omasta elämästä ja perinnöstä, mitä haluaa lapsilleen opettaa. Muistojen ei tarvitse olla pelkästään materialistisia, vaan haluamme jättää lapsille myös elämyksiä ja valokuvia näistä upeista arkisista hetkistä. Koen, että lapset ovat oppineet enemmän meidän arvomaailmasta ja siitä, ettemme tarvitse kaikkea ympärillä olevaa ihanaa ja kivaa. Panostamme laatuun ja ostamme tarpeeseen. Hankin jotain käytettynä, jotain uutena. Käyttötarve ja -tilanne määrittelee, mitä ostamme käytettynä ja mitä uutena kaupasta. Sanotaan esimerkkinä, että olemme hankkineet käytettyinä lastentarvikkeita sekä kalusteita, jossa olemme säästäneet paljon rahaa. Aina tarvitsemaansa ei löydä käytettynä, jolloin kaupat kutsuvat.

Tällä hetkellä projekti on siinä vaiheessa, että myyn viimeisiä turhia astioita pois. Muuten sisustusarsenaalini on hyvin kynttilä ja kukkapainotteista, eli haen vaihtelua kulutustavaralla. Muutamia maljakoita on vielä jäljellä ja edelleen ne upeat messinkiset Nappulat ovat the juttu. Nautin suunnattomasti myös erilaisista tuoksukynttilöistä ja havittelen meille uutena tulokkaana huonetuoksua. Tuskastelun kohteena on vielä lastenhuone sekä sisävarastomme. Nämä ovatkin sellaisia tiloja, joiden tavaramäärään vaikuttavat minun lisäkseni muut perheenjäsenet ja kotihan se on tämä heilläkin. Sallittakoon lapsille mielipiteet ja toiveet, vaikka lopullinen päätäntävalta säilyy aikuisilla. En halua olla äiti, joka heitti tai myi kaiken pois. Kohtuudella kaikkea. Se on ohjenuorani tältä erää. Palailen aiheen pariin myöhemmin, jossa keskityn kertomaan tärkeimmät motivoivat seikat ja miten olen pitänyt puhtia yllä.

Kertokaahan, oliko aivan turha aihe vai herättikö ajatuksia?

Ruokailutilan suunnitelmia


Valkoinen ruokailutilamme kaipaa uutta pöytää, jota olemme etsineet jo yli vuoden ajan. Olen haaveillut upeasta pyöreästä vintage-pöydästä tai valkoisesta ja modernista pyöreästä pöydästä - turhaan. Meillä on olemassa budjettikin ja se on rajoittanut ruokapöydän hankintaa jonkin verran. Tällä hetkellä olemme kallistumassa kolmanteen suunnitelmaan, mikä on tehdä pöytä itse. Haluaisin mustan pöydän, koska tila on liian valkoinen. Haluan mustaa hillitysti, joten pöytä olisi toistaiseksi toinen tumma kaluste. Tuoleja emme ole vaihtamassa, vaan luultavasti hankimme yhden DSR:n lisää jotta pöydän ympärille olisi neljä samanlaista tuolia.





Tähän paikkaan on suunnitteilla sivupöytä samaisesta Bestå -sarjasta, josta hankimme olohuoneeseen säilytysjärjestelmän. Kävin katsomassa sivupöytää Ikeassa ja se on juuri sellainen mitä ajattelin. Oikeastaan parempi! Sivupöytää mietittiin jo vuosi sitten, mutta lopullinen sysäys oli viimeisimmät juhlat, joihin olisimme kaivanneet suurempaa laskutasoa. Koska ruokapöytä on kaukana keittiöstä, jonkinlainen taso on paitsi kätevä, myös esteettisessä mielessä hyvä. Taulujen laittoa ollaan myös mietitty jo ikuisuus (siltä se tuntuu) ja päätettiin sunnuntaina teettää valokuvistani muutama mustavalkoinen kuva seinälle. Kävin hakemassa yhden kehyksen Ikeasta ja näitä meiltä löytyy jo entuudestaankin muutama kappale. Pöydälle on myös tulossa kesällä hankkimani pöytävalaisin tai toisena vaihtoehtona on jalallinen valaisin. Pohditaan vielä vaihtoehtoja ja katsotaan rauhassa, mihin suuntaan tilan ilme menee.



Meillä oli vanhassa kodissa valokuvaseinä sohvan takana ja ollaan mietitty kovasti sellaista tännekin. Yksi vaihtoehto, mistä pidän itse paljon on sijoittaa valokuvat porraskäytävään. Siihen saisi rakennettua epäsymmetrisen kollaasin helposti ja kuvia olisi kiva katsella ohi mennessä. Toinen vaihtoehto on laittaa kuvia sohvan taakse olevaan Bestån päälle. Yksi vaihtoehto on vielä ruokailutilan seinustalle ja näitä pyöritellään nyt mielessä. Koti tuntuu jotenkin niin persoonattomalta ja valjulta, ennen kuin saan kuvia seinille.



Ruokailutilan matosta vielä sen verran, että meillä on nyt virallisesti yksi matto. Siis sellainen suurempi ja se on sijoitettu lastenhuoneeseen. Huone on muuten nyt hyvällä mallilla ja enää uupuu joitain juttuja seiniltä sekä rahi ja peili. Ja vaatekaapin ovet. Parin viikon päästä saattaa olla aikaa laatoittaa keittiön välitila, joten sekin homma hoituu alta pois. Ei kyllä lopu remppa meiltä ihan heti, toki sen jo varmaan arvasittekin. 

Ihanaista päivää!

28.9.2015

My Monday










Viikko alkoi mukavasti, vietimme tänään pikkuisen kanssa vapaapäivää ja kävimme aamutuimaan Ikeassa. Käytiin hiukan hakemassa inspiraatiota ja tsekkaamassa suunniteltuja juttuja, mitä ollaan pohdittu meille. Ruokailutilalle olisi viimein tarkoitus tehdä jotain ja ruokapöydän löytäminen on ollut tuskastuttavan epämääräistä. Tumma tai musta pöytä mielessä, oikeantyyppistä tosi vaikea löytää. Vintagea tai sitten tehdään itse. Aivan aluillaan siis vielä ollaan tässä asiassa. Huomenna postausta aiheesta tarkemmin muutaman kuvan kera.

Laitoin tavaraa huutikseen myyntiin ja sieltä löytää nyt myös ruskean astiakaapin. Tultiin siihen tulokseen, että kaappi on alkanut tyhjentymään itsestään ja hyllyillä on enää satunnaisia tavaroita. Kaivataan jotain laskutasoa ruokapöydän viereen joten mielessä on nyt ihan toisenlainen juttu. Jos siis kiinnostuit kaapista, niin laita minulle s-postia.

Iloista syysviikkoa, pian se on lokakuu!


Vaaleita raitoja ja hoitotuotteita hiuksille


Sain jokin aika sitten testattavaksi pari hiustuotetta vaaleille hiuksille. Kyseessä ovat uudet Garnier Nutrisse Truly Blond - sarjan hiussuihke ja sävyttävä hoitoaine. Muutaman viikon kokeilun jälkeen voin sanoa, että tuotteet toimivat ainakin minun herkille kutreilleni.


Minulla on päässäni erittäin silkkisen hienot hiukset, eli vaikka hiussuortuvia löytyy määrällisesti todella paljon, ohut hius on aina ohut hius. Hiuksilleni on toisinaan vaikea löytää sopivia tuotteita, sillä herkkä hius reagoi helposti. Oma värini on harmaantunut vanhemmiten ja punapigmentti on alkanut tulla esiin enemmän kuin nuorena. Tämä on yksi syy, miksi värjään hiuksia muutaman kerran vuodessa ja pyrin hoitamaan hiusta hoitavilla tuotteilla. Kun sain vaalennussuihkeen kokeiltavaksi, olin todella innoissani enkä suotta. Nutrissen vaalentava suihke vaalentaa hiusta asteittain lämmön ansiosta. Tuotetta suihkautetaan hiuksiin ja föönätään tai muotoillaan vaikkapa suoristusraudalla ja tuloksen näet heti. Eikö olekin näppärää? Tämä on siitä mainio, että se sopii niin värjätyille kuin värjäämättömille hiuksille. Suihke sopii hyvin myös ensikertalaiselle, joka ei vielä halua lähteä värjäämään hiuksiaan.




Tuubissa oleva hoitoaine on sävyttävä tuote keltaisuutta ehkäisemään ja sopiikin mainiosti hiussuihkeen kanssa. Käytin tätä tuotetta kerran viikossa, noin 5 minuutin tehohoitona vastapestyiin hiuksiin. Tuote on hoitava ja hiukset tuntuvat pehmoiselta. Omat hiukseni eivät ole supervaaleat, joten kovin paljon en huomannut keltaisuuden taittoa, mutta hoitavana tuotteena sain kiiltoa hiuksiini. 



Hiukseni vaalenivat aivan silmissä ja hemmotteleva hoito takaa, että hiukset voivat paremmin. Lopuksi totean vielä, että jos haluaa nopeasti hiuksiin ilmettä suihke toimii kivasti eikä vie sen enempää aikaa, kuin normaali hiustenlaitto jos siihen kuuluu hiussuihke ja föönin käyttöä.

26.9.2015

KappAhl Vintage Stories AW2015


Pääsin muutama viikko sitten tutustumaan KappAhlin upeaan AW2015 Vintage Stories - mallistoon sekä uudistettuun myymäläkonseptiin, mikä oli ainakin minun mieleeni. Tummat sävyt ja kiinnostavat kuviot olivat erityisesti mieleeni ja löysin heti sieltä omatkin suosikkini. 

Kuviolliset alaosat ovat vallanneet hyllyalaa monessa vaatemerkissä ja itse tykästyin kesällä kuviollisiin housuihin. Yksivärinen yläosa rauhoittaa ilmettä ja rohkea yhdistelee eri materiaaleja sekä printtejä toisiinsa. Omiin suosikkeihini lukeutuvat pitsiset ja paljetteja sisältävät vaatteet kauniilla yksityiskohdilla.







Kuva: KappAhl


Tässäpä vielä suosikkini, kaunis pitsinen paita. Tykästyin myös kovasti toppeihin sekä hopeaan paljettihameeseen. (Mallisto tulee myyntiin lokakuun aikana.)











Tilaisuuden kruunasi herkulliset tarjoilut ja kaunis asettelu. Ei varmaan tarvitse mainita, että lähdin kylläisenä. 

Vielä loppuun pakko mainita, että sisustusbloggaajan näkökulmasta myös liikkeen visuaaliseen ilmeeseen oli panostettu ja muun muassa nämä upeat valaisimet jäivät mieleeni:




Lämmin kiitos vielä mukavasta tilaisuudesta järjestäjille!


25.9.2015

Happy weekend















Viikonloppu alkaa olla käsillä ja täällä kuumeisesti mietin viikonlopun ruokaostoksia. Kirjaimellisesti, sillä olen ollut sairaana alkuviikosta saakka ja flunssa painaa tosissaan päälle. Tuntuu vähän ikävältä sairastaa taas, mutta minkäs teet? Olen levännyt, syönyt terveellisesti ja yrittänyt kerätä vastustuskykyä myös purkista. Tauti ei nyt tunnu olevan pahimmasta päästä, mutta toinen puoli kasvoista on ollut kipeä joka kohdasta ja voimat ovat taas kortilla. Hengityskin hiukan nikottelee enkä voi olla pohtimatta, johtuuko se puhtaasti taudista vai talon tilanteesta? Kaikki keinot on kohta otettu sisällä käyttöön. Otettiin jopa tuo villamattokin pois olohuoneesta pölimisemästä, sitä olisi tarkoitus kokeilla lastenhuoneeseen. Jostain syystä olen todella huono valitsemaan mattoja tähän kotiin ja lattia saa loistaa valkoisenaan. Napsinkin kuvia tänään meiltä kotoa päivän piristykseksi. Kynttilöitä tulee poltettua paljon ja yhdet valot on olohuoneessa tunnelman lisänä. Väsymys painaa nyt sen verran päälle, että luvassa taitaa olla noutoruoka. Ei paha näin perjantain kunniaksi?

Hyvää syksyntuoksuista viikonloppua!