25.1.2014

Hetkiä







Kuvasin yksi päivä elämän todellisuutta tyttöjen keskellä. Leluja lojuu meilläkin leikkien jäljiltä, vaikka päivittäin ne siivotaan paikoilleen. A oli jopa häpeissään, kun näki näistä pari kuvaa, missä oli enemmin sotkua! Aloin tänään muistelemaan, minkälaista elo oli muutama vuosi sitten, kun meillä oli vain yksi pieni lapsi. Leluja oli todella vähän. Pikkuinen leikki paljon palikoilla ja autoilla. Pian saimme myös toisen pienokaisen elämäämme ilahduttamaan. Tunnelma tiivistyi ja tavaranmääräkin kasvoi - ehkä vähän liikaakin. Ei mennyt aikaakaan, niin tytöt alkoivat leikkiä yhdessä. Nuorempi oli vauva vielä. Aluksi ihmetteli mahallaan ja oli leikissä mukana. Nyt ne pikkuiset jo touhuavat kaikenlaista yhdessä: pelaavat, piirtävät ja leikkivät pitkiäkin leikkejä. 

Elo on ollut välillä todella rankkaa, mutta kaikesta on selvitty. Elämää se vain on. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että elämä on tässä ja nyt. Lapset ovat kasvaneet talven aikana hirmu paljon ja sen huomaa taas niin monessa asiassa. Elämä toisin sanoen alkaa taipua uomiinsa, sillä oman uran tavoittelu on myös hankaloittanut tai pitkittänyt monia asioita. Opiskelu ja työssä käynti yhdistettynä vanhemmuuteen on aika haastavaa, vaikka oma valinta onkin. Onneksi voin sanoa, että sillä rintamalla ollaan jo kohta loppukirissä.

Vastailinkin aikaisemman postauksen viesteihin, että seuraavaksi yritän keskittyä enemmin kuvaamaan onnistuneempia otoksia lapsista. Nykyiset kuvat kun tuppaavat olemaan utuisia (paljon kohinaa). Poseerauskuviakin otetaan, mutta niistä puuttuu joskus se punainen lanka. Eli toisin sanoen arkisia kuvia ja elämää on myöhemmin mukava katsoa taaksepäin.

Täällä ollaan paranneltu flunssaa tämä viikko - minä sekä tytär kipeänä ja nyt näyttäisi siltä, että toisellakin on joku rokko tulossa... Tällaista tällä kertaa.


4 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia arjesta! :)

    VastaaPoista
  2. Ihana kun kuvasit tätäkin puolta elämästä, koska tämähän on sitä todellisuutta. Meillä on ainakin lelut lapsien jäljiltä levällään ja harmi se olisi jos ei koskaan leluja levittäisi ja niillä ei leikittäisi. Lapsiperheen arki on rankkaa, mutta onneksi vaihtelevaa. Välillä menee tosi hyvin ja välillä on noita ihania uhmakausia. Onneksi kaikesta selviää ja niillä on tarkoituksensa. Mukava kun lapset alkavat leikkiä yhdessä <3 niitä on niin kiva seurata sivusta!

    VastaaPoista

Kiitos, kun jätit viestin!