29.1.2014

Arjen keskellä


Päivät menee hirmu nopeaan tahtiin ja tuntuu, etten juuri muuta ehdi kuin käydä töissä, hakea lapset ja olla kotona hetken vain. Arki on tosissaan hektistä nyt, kun työstän samaan aikaan erästä koulutyötä, mikä on viimeinen ennen opinnäytetyön tekoa. Työharjoitteluni loppuu kahden viikon päästä ja sitten olen omillani. Palkka ei enää sitten juokse, eli täytyy kursia kokoon opinnot ja suorittaa viimeinen puristus eli opinnäytetyö ja siihen liittyvä tieteellinen tutkimus. Meillä on kotona koko ajan ihan samannäköistä, eli ei ole olohuoneessa tai kotona tapahtunut mitään. Otin nyt kuvia (nämäkin otetttu vissiin jo viikko sitten?) tähän, kun päivät on olleet niin valoisia.








Iittalan Meno-kassi on ollut kovassa käytössä ja mietin jo toisen hankkimista. Tämä vaikuttaa hyvin laadukkaalta ja vankalta teolta, eli kestäisi varmaan enemminkin painoa. Mietittiin miehen kanssa nimittäin, että menisikö tästä L-koko kauppakassina, kun olen lukenut jostain blogista tällaisen vinkin. Itseasiassa taisi olla jopa jossain Iittalan omassa mainonnassa maininta ellen väärin muista? 

Olen muuten nyt innostunut taas käsitöistä, kun kevät taas koittaa. Koko talvi on ollut sellaista horrosta flunssan/töiden/koulun/kaiken muun keskellä, etten ole ehtinyt kuin jotain ihan pientä tehdä. Nyt olen täydentänyt kangas-, tarvike-, lanka- ja kaavavarastoani hurjasti! Olen intoutunut kokeilemaan kaikenlaista kivaa trikoosta, kun niistä on ollut kivoja kuoseja saatavilla. Vielä ei kyllä ollut liikaa valikoimaa, joten hauskoista löydöydöistä (nettikaupat) saa vinkkailla tänne vapaasti!



27.1.2014

Aurinkoisia pakkaspäiviä



Auringon säteilevät hetket suorastaan huokuvat energiaa ja saavat hyvälle mielelle. Sairastelusta huolimatta viikonloppuna oli ihana nauttia rennosti päiväkahvia. Samalla vietettiin myös tyttöjen kanssa leffapäivää ja katsottiin Urhea, jossa itsepäinen Merida valloitti meidän tyttärien sydämet. Sunnuntaipäivänä tytöt leikkivätkin Meridaa ja keppihevoset olivat pääosassa prinsessaleikeissä. Ei tullut kuvia otettua kun kameran akku oli vaihteeksi latautumassa, mutta hurjan hauskaa kuulosti tytöillä olevan. Askarreltiin pitkästä aikaa myös tyttöjen kanssa ja olipa sekin kivaa puuhaa! Pitäisikin varmaan seuraavaksi ottaa työn alle tyttöjen vauva-taapero-kirjojen tekeminen. Kuvat on jo teetetty ja valittu aikoja sitten...

Tuhannet kiitokset vielä kommentoijille! Yritän vastailla niihin parhaani mukaan, parin viikon päästä helpottaa jo, toisaalta ei. Ristiriitaista, mutta kerron suunnitelmistani teille myöhemmin. Nyt yritän päästä vierailemaan blogeissanne! Criden mekkohaasteeseen on vielä vastaamatta, joten otan sen seuraavaksi työn alle. Samalla on tarkoitus penkoa tyttöjen kaapista pienet vaatteet kiertoon!

Mukavaa viikonalkua toivotellen,


26.1.2014

Sunday sunshine photos





Ei sen enempää, vain elämää.
Kaunista ja kuulasta sunnuntaita sinulle, joka eksyt blogiini!


25.1.2014

Hetkiä







Kuvasin yksi päivä elämän todellisuutta tyttöjen keskellä. Leluja lojuu meilläkin leikkien jäljiltä, vaikka päivittäin ne siivotaan paikoilleen. A oli jopa häpeissään, kun näki näistä pari kuvaa, missä oli enemmin sotkua! Aloin tänään muistelemaan, minkälaista elo oli muutama vuosi sitten, kun meillä oli vain yksi pieni lapsi. Leluja oli todella vähän. Pikkuinen leikki paljon palikoilla ja autoilla. Pian saimme myös toisen pienokaisen elämäämme ilahduttamaan. Tunnelma tiivistyi ja tavaranmääräkin kasvoi - ehkä vähän liikaakin. Ei mennyt aikaakaan, niin tytöt alkoivat leikkiä yhdessä. Nuorempi oli vauva vielä. Aluksi ihmetteli mahallaan ja oli leikissä mukana. Nyt ne pikkuiset jo touhuavat kaikenlaista yhdessä: pelaavat, piirtävät ja leikkivät pitkiäkin leikkejä. 

Elo on ollut välillä todella rankkaa, mutta kaikesta on selvitty. Elämää se vain on. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että elämä on tässä ja nyt. Lapset ovat kasvaneet talven aikana hirmu paljon ja sen huomaa taas niin monessa asiassa. Elämä toisin sanoen alkaa taipua uomiinsa, sillä oman uran tavoittelu on myös hankaloittanut tai pitkittänyt monia asioita. Opiskelu ja työssä käynti yhdistettynä vanhemmuuteen on aika haastavaa, vaikka oma valinta onkin. Onneksi voin sanoa, että sillä rintamalla ollaan jo kohta loppukirissä.

Vastailinkin aikaisemman postauksen viesteihin, että seuraavaksi yritän keskittyä enemmin kuvaamaan onnistuneempia otoksia lapsista. Nykyiset kuvat kun tuppaavat olemaan utuisia (paljon kohinaa). Poseerauskuviakin otetaan, mutta niistä puuttuu joskus se punainen lanka. Eli toisin sanoen arkisia kuvia ja elämää on myöhemmin mukava katsoa taaksepäin.

Täällä ollaan paranneltu flunssaa tämä viikko - minä sekä tytär kipeänä ja nyt näyttäisi siltä, että toisellakin on joku rokko tulossa... Tällaista tällä kertaa.


22.1.2014

Pink pastel tulips




Moni ilahtuu tuoreista kukista ja minäkin kuulun niihin ihmisiin. Ostin viime viikonloppuna tulppaanien kaveriksi nipun vaalean keltaisia neilikoita - oi sitä hempeyttä. Koti oli ihanan valoisa ja aurinkoinen lauantaina ja sunnuntaina, jolloin napsin nämä kuvat. Näin keskellä viikkoa kaipaa pieniä piristyksiä ja tässä niitä nyt on.

Ihanaa keskiviikkoa sinulle!


20.1.2014

Ferrero Rochero




Olen suklaan ystävä. Tai pikemminkin rakastaja. Ostin itselleni pienen paketin näitä suussa sulavia suklaaherkkuja ja toivon mukaan paketti kestää vielä pitkälle helmikuuhun. Tavoitteena on pudottaa painoa ja juurikaan muuta herkkua ei ole tarkoitus napostella eli tarkoittaa säästeliästä ja harkittua herkuttelua!

Herkullista viikonalkua!


19.1.2014

Photography - valokuvaus


Ajattelin kirjoitella nyt ihan erilaisen postauksen mitä tapaan yleensä tehdä. Aihe on erittäin laaja ja mielenkiintoinen ja herättää lukijoissani aina silloin tällöin kiinnostusta. Saan toisinaan kysymyksiä siitä, miten olen oppinut kuvaamaan, millä kuvaan ja miten saan kuvistani vaaleita, käsittelenkö kuvia ja mitä vinkkejä minulla olisi muille jakaa. Kiitos paljon näistä kannustavista kommenteista, näitä on todella mukava saada! Olen erittäin ilahtunut, että kuvani herättävät toisinaan hyvää mieltä teissä lukijoissa, vaikka parantamisen varaakin niissä on ja tällainen harrastelija olenkin. 


Valokuvaus on erittäin rakas harrastus jo lapsuudesta saakka ja kehittyminen lajissa on vaatinut paljon työtä ja harjoittelua. Olen oppinut konkreettisen harjoittelun lisäksi paljon kirjoista ja niitä on jokunen tullut hankittua itselle. Alunperin lainasin kirjoja kirjastosta, etsin artikkeleja ja kokeilin kamerasta erilaisia asetuksia. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että kaikkea kirjoista opittua ei enää muista (sitä tietoa tulee todella paljon) ja hankin muutaman hyvän kirjan kotiin. Muutamasta perusopuksesta saa kattavat tiedot alkuun ja kun opin tuntemaan nykyistä kameraani paremmin, huomasin, että lisäobjektiiveja ei tarvitse välttämättä hankkia aivan alkuvaiheessa. 


Vuonna 2007 aloitimme suunnittelemaan häitä, jolloin kuvaaminen alkoi uudelleen tauon jälkeen.  Olisin halunnut todella kovasti kuvauskurssille, mutta sopivaa ei tullut vastaan ja tavallaan unohdin ajatuksen. Aluksi kuvasin itselleni muistiin juhlapaikkoja (yllättävän monessa sai ottaa kuvia) ja etsin netistä koristelu-, kattaus- ja menu-ideoita. Tämä oli erittäin ruokkivaa aikaa ja tempauduin täysin valokuvien maailmaan esteettisen viehätyksen lumoissa. Olin viimeeksi lapsena ja nuorena harrastanut erityisesti luontokuvausta, joten tämä oli tavallaan uudenlainen kiinnostuksen alansa. Pikkuhiljaa viehätys siirtyi myös kodin kuvaamiseen, sillä aloimme odottaa meille esikoislasta vuoden 2007 aivan lopussa.


Kuvasta on aikaa jo paljon, peräti 6 vuotta on kulunut. Kuva on otettu aikaisemmasta kodistamme, kun asuimme vuokralla pätkän ennen kuin myimme vanhan kodin ja ostimme tämän nykyisen. Alusta asti kuvaamiselleni on ollut ominaista se, että osaan rajata kuvat lähes lopulliseen muotoonsa kuvaushetkellä eli harvemmin rajailen niitä jälkikäteen. Olen oppinut kuvien käsittelystä paljon viimeisen parin vuoden aikana eli kehitystä tapahtuu - mitähän opin tänä vuonna? Tärkeimpinä pidän rajausta, värin - ja kontrastin säätöä. Käytän tällä hetkellä Picasa -kuvankäsittelyohjelmaa ja mielessä on hankkia Photoshop.

Kuvaan Canon EOS 600D -järjestelmäkameralla ja olen pitänyt kamerasta oikein paljon. 3 edellistä kameraani ovat myös olleet Canon-merkkisiä (ikivanha kamera, vuoden 95- peruskamera sekä pokkari, minkä ostin vuonna 2008 odotusaikana). Yksityiskohdat, laaja perspektiivi, värien leikki, hento valaistus ja erilaiset tilanteet luovat mielenkiintoisia kuvia.





Valaistuksella on erittäin keskeinen rooli omassa onnistumisessani, vaikka käytän joskus (hyvin harvoin) lisäsalamaa. Riittävä kuvakoko on myös olennainen, jos haluaa rajata kuvia myöhemmin ja säilyttää silti sopivan koon. Valotus vaatii myös usein säätämistä, sillä usein sisäkuvista tulee muuten hämäriä kuvakulmasta riippuen. Viimeisin "uusi juttu" on pieni kuvausstudio, minkä mieheni osti minulle syntymäpäivälahjaksi. Lisää oppimista on siis luvassa, kun löydän aikaa taas itselleni.


 (Vasemmalla raw- kuva ja oikealla jpeg -kuva, eli alkuperäinen kuva tallennettu kahteen kertaan muistitikulle)

Oikeat säädöt kamerassa kuvien tallennuksen osalta antavat paljon mahdollisuuksia. Käytän itse RAW - ja JPEG-tallennusta - valitsen lopulta käyttötarkoitukseen sopivamman vaihtoehdon. Suosin itse jälkimmäistä etenkin blogikuvauksessa, sillä jpeg vie vähemmin tilaa kuin RAW-kuvat. Näissä (RAW) on myös enemmin vinjetoitumista (reunat ovat tummuvat). Jpeg-kuvat ovat myös usein vaaleampia ja heti sopivia julkaistavaksi. Suosin kuitenkin jatkuvasti myös raw-kuvia, sillä niissä säilyy kohteen oikeat värit ja monipuolinen muokattavuus. Etenkin myyntikuvissa raw-kuvat ovat tarkemmat, sillä niissä myytävän kohteen värit näkyvät luonnollisempina, kuin jpeg-kuvissa.


Minun vinkkini aloittelevan valokuvaukseen

  • harjoittele kohteista, mitkä kiinnostavat sinua: koti, kauneus, kaupunki... aiheita löytyy jokaisen makuun
  • säädä kameran perusasetukset kohdilleen kameraoppaan tai -opaskirjan avulla
  • järjestelmäkamerassa on monta eri toimintoa, joita kannattaa kokeilla eri tilanteissa - kokeilemalla oppii paljon (vaikka helposti tyytyy yhteen moodiin, kun sen kerran oppii)
  • säädä valkotasapaino (AWB), ennen kuvauksen aloittamista (suosittelen tutustumaan kirjallisuuteen)
  • kokeile rohkeasti erilaisia kuvakulmia
  •  kuvien käsittely vaatii harjoittelua, mutta helpolla ohjelmalla pääset nopeasti alkuun

    Kameralaukku kannattaa hankkia, johon mahtuu kaikki tarvikkeet sekä puhdistusliina.


    Lähde: Pekka Punkari. Digijärkkärikoulu. Saarijärven Offset Oy. 2012.

    Postauksen oli tarkoitus olla innostava ja antaa sinulle innostusta tutustua valokuvaamisen maailmaan - itsekin olen harrastelija, joka haluaa oppia uutta ja ottamaan parempia kuvia. Toivottavasti innostuit kokeilemaan jotain uutta, olitpa taitava tai vasta aloittelija.


13.1.2014

Mustavalkoinen lastenhuone


Lastenhuoneesta on pitänyt laittaa kuvia jo pitkin syksyä, mutta se on syystä tai toisesta aina jäänyt. Pääsin viikonloppuna oikein vauhtiin siivoamisen kanssa ja järjestelin lelukaapin kokonaan uusiksi. Siitä puuttuu vielä yksi hylly, jotta olisi sisus "tasapainossa" ja kaikki lelut mahtuisi sinne. Iso kaapisto odottaa vielä siivoamista, koska osa leluista ja askartelutarvikkeista on hyllyillä.
























Mansikka Marja -leikit ovat nätisti esillä ikkunalaudalla, kun hylly puuttuu vielä. Seinille ei ole laitettu mitään, kun olen yrittänyt etsiä sopivaa julistetta tai taulua, missä olisi aakkoset. Toisaalta mietin myös mustaa hyllyä, mihin voisi laittaa joitain pieniä yksityiskohtia esille. Väritys on aikalailla mustaa ja valkoista, mutta toisaalta väripilkkuja on aika paljon ja toiset pallovalotkin saatetaan laittaa pikkusiskon sängyn viereen. Ainolle olisi tarkoitus ostaa yöpöytä ja valaisin, nekin on jo mietitty - näihin täytyy vaan säästää vielä rahaa. Kaikenkaikkiaan huone on nyt päivitetty 3,5 - 5-vuotiaiden maailmaan ja tuntuu, että tytöt on kasvaneet tosi paljon viime kesästä. Aino sai itse sänkynsä tekstiilit väreineen, pienelle tuli äitin valitsemat pinkit peitot ja tyynyt. Nyt tuonne voikin laittaa mielin määrin värikkäitä leluja ja jotain väriläiskiä seinille. Mitäs pidätte?