30.11.2012

Joulukalenteri


Huomenna se alkaa. Nimittäin luukkujen avaaminen.
Ajatus joulukalenterista blogissa kiinnosti jo viime vuonna, mutta arkikiireiden takia se jäi toteuttamatta. Tänä vuonna olen onnekkaampi ja ajattelin kokeilla, minkälaisin mielin te lukijat otatte tämän vastaan.

Meillä on perinteisesti suosittu yllätyskalentereita lasten keskuudessa, mutta tänä vuonna omat voimat eivät riitä valitettavasti kaikkeen. Maku ja lasten toiveet muuttuvat vuosi vuodelta ja tänä vuonna kokeilemme, miltä kaupalliset yllätyskalenterit tuntuvat.



Isosiskolle valikoitui tyttöjen Lego-kalenteri jo ihan siitä syystä, että palikat ja leikit kiinnostavat. Tyttö sai syntymäpäivälahjaksi ensimmäiset Legot ja ne on olleet mieluista. Tällä linjalla siis jatketaan ja uskon, että kalenterin yllätykset ovat mieluisat.



Pikkusiskolle hankittiin My Little Pony -kalenteri, sillä ponileikit ovat yksi tämän hetkisistä suosikeista.
Olen itsekin aikoinaan pitänyt, suorastaan rakastanut poneja, joten tämä kalenteri aiheuttaa hilpeyttä ja iloa myös äidissä.

Kaikkein parasta näissä kalentereissa on se, että pääsen tänä vuonna vähemmällä vaivalla, hintakaan ei ole paha (jos vertaa siihen, että ompelisi uudet + sisältö ja kaikkeen käytetty aika). Koin viime vuonna todella kovaa stressiä kalentereista ja sisältöäkin tuli hankittua aivan liikaa, vaikka miten koitin listata kaiken.

Tässä tulikin nyt esiteltyä sitten lasten tämän vuoden kalenterit.
Toivottavasti viihdytte mukana!
Tervetuloa seuraamaan Home Vanillan kaikkien aikojen ensimmäistä joulukalenteria ja ottamaan osaa joulun odotukseen!

Mia


28.11.2012

Elämän pienet teot


Yleensä en tuo blogiin kovin henkilökohtaisia asioita, mutta tästä aiheesta minun on pakko kirjoittaa.
Nimittäin lähimmäisen auttaminen.

Saamme olla onnellisia siitä, että asumme turvallisessa ja ystävällisessä, yhteisöhenkisessä paikassa, missä naapureita tervehditään ja kaikki lähestulkoon tuntevat tai vähintään tietävät toisensa.
Naapureita ja saman kadun asukkaita tervehditään, lapset tuntevat toisensa ja elämä tuntuu aika onnelliselta näillä nurkin. Pidän siis itsestään selvänä, että lähimmäistä autetaan.

Tässä taannoin naapurin rouva sai sairaskohtauksen ja satuimme onneksi paikalle. Autoimme häntä, kutsuimme apua ja odotimme, että hän pääsee sairaalaan. Vakavasta tilasta huolimatta kuulimme kiitoksen ja olin todella onnellinen, että satuimme paikalle.


En odottanut, että saisimme lahjaa tai sen enempää kiitosta vanhalta rouvalta.
Hän kuitenkin yllätti ja toi meille tänään kauniin joulutähden sekä suklaata.
Herttainen ele tekee minut liikuttuneeksi ja iloiseksi siitä, että saimme auttaa.

Vanhin tyttäremme oli hyvin huolissaan, miten rouva jakselee. Toivon kovasti, että näemme pihalla ja tyttäreni saa toivottaa hänelle terveisensä.


Iloa ja auttamisen mieltä päiväänne!

Mia

27.11.2012

Tunnustuksia


Kiitos kaikki ihanat blogiystävät, jotka olette minua tunnustuksilla ja haasteilla muistaneet. Jokainen kerta on iloinen yllätys, mikä saa hymyn huulille ja aurinkoa päivään.
Olette muistaneet minua niin ahkerasti, että näitä onkin jo päässyt kertymään. Ajattelin esitellä ne kaikki tässä, joten luvassa pitkä postaus ja paljon kuvia! Toivottavasti jaksatte.

Ensimmäisen tunnustus on Miisulta blogista Our little family
Kiitos kovasti.

Lempinumeroni...on kolme. Luku on ponnahtanut esiin monessa käänteessä elämässä ja hauska sattuma on, että etunimessäkin on kolme kirjainta.

Alkoholiton suosikkijuomani...on vesi. Kylmä, raikas lähdevesi. En keksi parempaa janojuomaa, kuin sitruunan viipaleilla ja jääpaloilla terästetty viileä lähdevesi.

Lempieläimeni...on hevonen. Rakastan hevosia ja niiden herkkää luonnetta. Nuorena olin aktiivisempi eläinten parissa harrastusten kautta, mutta vanhemmiten ovat eläimet jääneet taka-alalle.

Facebook vai Twitter
Facebook. En ole koskaan kokeillut Twitteriä tai tutustunut siihen sen enempää, kuin nimen kuullut.

Intohimoni...on suklaa. Mitä sitä turhaan salailemaan. Suklaa on salainen paheeni, ja olen intohimoinen suklaaleivontareseptien kehittäjä.

Suosikkiviikonpäivä...on lauantai. Perjantai on paras, suosikki on lauantai.

Suosikkikukkani on pioni. Toivon vielä, että joskus minulla kasvaa pioneja omalla pihalla. Kukka, mikä ihastuttaa aina.

Lempivärini on valkoinen. Valkoinen rauhoittaa ja on aina kaunis - muiden värien viehätys vaihtelee vuodenaikojen mukaan.

Kiitos kovasti haasteesta!

 
Toisen tunnustuksen sain blogista Kahden kerrostalon asukkeja. Kiitos kovasti tunnustuksesta! ♥

Säännöt

Kiitä tunnustuksen antajaa.
Anna tunnustus 8:lle bloggarille ja kerro heille tunnustuksesta.
Kerro 8 satunnaista faktaa itsestäsi.


Rakastan kauniita asusteita ja vaatteita
Moni sanoi minulle, että äitiyden myötä ei ulkonäköön enää kiinnitä huomiota niin kuin ennen, vaan keskittyy lapsiin. Tämä on osittain totta, mutta kiinnostus kauniita asioita ja omaa tyyliä kohtaan ei ole kadonnut mihinkään. Päinvastoin - nyt tiedän paremmin, mikä on omaa ja mihin panostaa.


Olen soittanua pianoa jo pikkutytöstä asti ja ylpeänä saan kertoa, että tämä piano on se alkuperäinen mikä meille silloin hankittiin. Musiikki on erittäin lähellä sydäntäni ja koen sen tärkeäksi. Vaikka missään nimessä en ole tuputtanut intohimoani lapsillemme, niin ilolla olen saanut huomata miten he nauttivat musiikista ja ovat musikaalisia.


Uusi, kiinnostava juttu elämässäni on erilaiset kengät. Olen noin 15 vuotta vannonut korkokenkien nimeen, mutta erään ystäväni kautta saanut huomata myös matalakantaisten kenkien ihanuuden. Vanhemmiten (tai äitiyden myötä) mukavien ja hyvien kenkien tärkeys on vain korostunut.


Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa.
Onni, ilo, rakkaus ja elämän opetus. Kaikki kaikessa.
En tiedä, mikä asia voisi sen muuttaa elämässäni.


Herkuttelu hyvässä seurassa. Kakku ei kovinkaan usein ole minulle mieletön makuelämys yksin.
Rakastan kakkuja ja usein harmittelen, että joudumme syömään kakut kaksin tai neljästään sen sijaan, että kutsuisimme perhettä kylään. Pitkät matkat rajoittavat ja siksi tykkään järjestää isoja juhlia jolloin perheet kokoontuvat.


Pidän kovasti sisustamisesta ja koti onkin se tärkein paikka.
Blogi on sen verran tuore, että tyttöjen vauva-ajasta ei ole juurikaan mitään täällä Mukavaa näyttää haasteen kautta muutama kuva myös niiltä ajoilta, kun sisustin lastenhuonetta.
Seinustalla, missä nykyään on leikkikeittiö ja...jotain muuta (postaus tulossa) oli silloin hoitopiste.
Meillä oli suklaaruskea hoitopöytä ja päällä hylly, missä säilytettiin hoitotarvikkeita. Valkoisissa koreissa hoitopöydän hyllyillä oli vaatteet ja talviaikaan tunnelmaa toi tähtivalot. Toimi muuten hyvin yövalona, eikä tarvinnut käyttää kirkkaampia pöytälamppuja/kattovaloa.


Pidän kovasti käsitöistä. Sain kovan innostuksen ompeluun yläasteella, kun huomasin ompelutöiden sujuvan hyvin. Taitavaksi en itseäni luonnehtisi, mutta helpot työt omaan käyttöön sujuu helposti. Lopputulos täytyy olla priimaa, jotta tuotteesta tulee käytettävä. Ompeluharrastuksen tärkein sponsori on ollut äitini, jota saan kiittää koneista ja inspiraatiosta! Kuvan hame, tyynynpäälliset ja tilkkutäkki ovat omaa tuotantoani.


Meillä rempataan ja tehdään paljon itse. Haaveissa olisi päästä remontoimaan vanhaa taloa itselle, tai rakentamaan uutta. Kaikenlaiset nikkaroimiset ja tee se itse -projektit innsotaa - joskus vähän liiaksikin. Muutama projekti on tälläkin hetkellä auki, kevättä odotellen.

♥ ♥ ♥

Kesämuistoja - haasteen sain Jenniltä blogista Keski.
Kiitos kovasti, kesää on mukava muistella. ♥

 
Viime kesän yksi parhaimpia tapahtumia oli nuoremman tyttäremme 2-vuotissyntymäpäivät.



Näitä muistoja on ihana vaalia. <3




Kesän ensimmäinen helleviikonloppu oli täynnä iloa ja riemua.


Kauniita asusteita...


Parvekkeen tunnelmaa...


Huvipuiston riemua & iloa...


Ja herkutteluhetkiä.

Kesäloman huipennus oli kuitenkin perheen ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka Kreikkaan.




Kiitos paljon haasteesta Jennille! <3


Tämä haaste on myös Jenniltä keski.-blogista, kiitos ♥

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu,
 mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-
palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, 
joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi 
tunnustuksen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen 
eteenpäin.
 
 ♥ ♥ ♥

Tällä kertaa jätän haasteet ja tunnustukset laittamatta eteenpäin. Ihania blogeja on hirmuisesti ja yhtä kaikki ovat ansainneet tunnustuksensa!
Jos joku haluaa tästä napata haasteen eteenpäin, niin saa sen täältä käydä ottamassa.

Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti!

Mia

22.11.2012

Kotoilua


Tällä kertaa näytän kuvia sieltä täältä. Mielessäni on ollut jo monta päivää kirjoitella blogiin kuulumisia, mutta en ole ehtinyt kaiken kiireen keskellä. Kaikissa blogeissa tuntuu olevan seesteistä joulun odotusta ja hirmunen määrä kivoja postauksia. Harmittaa, että itse ei jaksa nyt mitään. Uutta virtaa löytyy kuitenkin onneksi teidän blogeistanne. Kiitos siitä!


Meillä elellään vieläkin sairastuvalla. Pikkusisko sairastui viikko sitten rokkoon ja kuumekin nousi. Kotona tuntuu olevan hirveä kaaos päällä, vaikka tämä tavaroiden määrän karsiminen on auttanut hirveästi.. Tunnen suorastaan iloa, että 10 minuutin varoitusajalla sain kodin aika siistiksi pikavisiittiä varten! Ja se on jo aika hyvä saavutus. Lasten myötä on elämässä ilo ja elo kasvanut, mutta myös tavaroiden määrä. Viimeisen vuoden aikana olen herännyt tähän todellisuuteen ja hyvällä menestyksellä saanut tavaroiden määrää vähennettyä. On ilo antaa lasten vanhoja tavaroita eteenpäin tutuille ja jotain saada myytyäkin. Pois antamisen ilo on ollut tässä kohtaa erittäin suuri.


Kuvistani voisi päätellä, että meillä on aika usein todella siistiä, etenkin kun melkein päivittäin tulee kuvattua blogiin. Se ei kuitenkaan ole totta, vaan kuvakulmat vaikuttavat paljon asiaan. En nyt tänään jaksanut siivota yhtään kuvia varten, vaan jätin prinsessojen jättämät ballerina-asut pianon jakkaran päälle, samoin kuin sohvan tekstiilit on oikomatta. Näin joskus meilläkin. Pikku-potilas suorastaan ahmii palapelejä ja niitä onkin meillä joka nurkassa. Näitä on mukava tehdä hänen kanssaan, se onnistumisen ilo on aina niin suuri. <3


Kuva ei ole parasta laatuan, pahoittelen.
Tämä on ainoita kuvia, missä valo-oksat & sypressi näkyvät edes jokseenkin edustavasti. Tämä on minun tämänhetkinen lemppari olohuoneessa - joulun tuntua, mutta ei liikaa.


Työpiste huutaa jatkamaan etätyöpäivää. Tämä viikko onkin ollut ehkä vähän liiankin leppoinen. Luvassa on vielä rankka urakka erään teoreettisen projektin kanssa, mikä pitäisi valmistua suhteellisen nopeasti. Myös viimeinen tentti + muut koulutyöt pitäisi saada alta pois, jotta voin jäädä ruhtinaalliselle, hyvin ansaitulle talvilomalle.


Käsitöistä vielä sen verran, että jonkinlaiseen unholaan ovat jääneet - valitettavasti. Tekeillä on tytön tilaamat violetit lapaset. Ompelukset pitäisi myös kaivaa esille, sillä pikkusiskon sänky kaipaisi sänkypeittoa sekä tyynyt päällisiä.


Loppuun vielä lämmin kiitos antamistanne vinkeistä orkidean hoitoon.
Kukka viihtyy nyt uudella paikallaan loistavasti ja kasteluvinkit ovat auttaneet! Luulin jo, että tämä kaunis yksilö meinaa kuihtua, mutta olinkin toistaiseksi väärässä. Toivottavasti kukinnot jatkuvat.

Uusia lukijoita on myös tullut blogiin, lämpimästi tervetuloa!
Kiitän myös saamistani tunnustuksista ja haasteista, palaan niiden pariin vielä tämän viikon aikana!

Mia

20.11.2012

Blogiarvonnan voittaja

...on tällä kertaa Riikka kommentillaan:
Mukana kahdella arvalla :). Suosikkini on Numero 5. Työpiste.

Paljon onnea Riikka!
Laitatko minulle yhteystietosi s-postilla, niin saan paketin matkaan.


Lämpimät kiitokset kaikille osallistuneille mukana olosta sekä kauniista kommenteistanne!
Blogiarvonta oli jälleen ilo järjestää teille ja kuulla mielipiteitänne aiheista sekä tyylistä.
Sain tästä paljon iloa sekä ajatuksia tulevia postauksia varten.

Ääniä tuli likimain sata kappaletta ja aika tasaisesti oli kaikkia kuvia tykätty.
Suosituimmiksi kuviksi äänestitte Prinsessan huoneen sekä Viikonlopun, jotka saivat yhtä paljon ääniä.
Kiitos osallistumisestasi!

Mia


14.11.2012

Sirpaleina


Meidän viikon vanha uuni pamahti rikki eilisiltana ja tänään ollaan siivoiltu sirpaleita.
Tuntuu, että tuota sälää vaan riittää vaikka miten on siivottu ja imuroitu.


Surettaa ihan älyttömästi, kun on joulu ja juhlia tulossa. Edellinen uuni kun hajosi syksyllä ja saimme odottaa huoltomiestä ja varaosia viikkokausia. Viimein saimme sitten uuden uunin viime viikolla ja nyt se on sirpaleina.

Seisoin aivan vieressä, kun lasi räjähti ja olin saada sydänkohtauksen. Olin varma, että joku kohtaus siinä oli meneillään, kun sydän tuntui möykyltä ja hengitys takkusi. Lapset säikähtivät myös aika kovin ja ovat tänään harmitelleen tapahtumaa.


Saadaan vasta ensi viikolla joku katsomaan tätä uunia ja tilaamaan varaosan. Näin sieltä (liikkeestä) sanottiin.
Tämä lasi on liimattu ilmeisesti ja siivouksen jälkeen näyttää tällaiselta:


Pirskoitunut lasi on reunoilla kiinni, joten kertokaa, uskallanko itse raapia sitä irti?
Korvaako valmistaja, jos vioitankin keskimmäistä lasia?
Olen ihan varma, että kun huoltomies ottaa tämän käsittelyyn, niin tuota miljoonaan osaan murskaantunutta lasia siivotaan meillä seuraavat kuukaudet...