17.9.2016

RAITAPUSSUKAT

Syksy jos mikä on sellaista aikaa, että sisustusrintamalla käy jonkinlainen tuuli tai puhallus. Alkuvuosi on myös samankaltainen sesonki, jos tiedät mitä tarkoitan. Kotiin tulee katseltua kaikenlaista pientä, mitä on tullut kesän mittaan rustailtua siihen pieneen vihkoseen eli nykyisin nimeltään iphone. Kirjoitan ihan oikeasti listaa kotiin tarvittavista jutuista, nimittäin sitten on helpompi pitäytyä järkevässä tahdissa hankintojen suhteen. Nykyään ostan harvoin ja kerralla useamman - pitkään harkitun jutun. Näin kävi myös näiden mustavalkoisten raitakorien kanssa. Melko pitkään (pari vuotta) etsin vastaavanlaisia, mutta löysin vain värikkäitä.


Ei mikään kovin ihmeellinen löytö, mutta just sopivat esimerkiksi lastenhuoneeseen tai kylpyhuoneeseen pienelle tavaralle. Ajattelin laittaa näihin tyttöjen hatut ja hanskat, mutta toistaiseksi eteisen kaappi on toiminut vallan hyvin ilman erillisiä koreja. Tytöillä on omat laatikot kaapissa, joten tavarat pysyvät omilla paikoillaan. Suunnitelmissa on hankkia toinen kaappi kylkeen ja tuplata tila. Sitten voisi harkita myös näitä pikkukoreja vaikka huiveille.


Ja jos joku miettii, mistä on hankittu niin ihan markettikamaa ovat. Valikoimat varmaan vaihtelevat myymälöittäin, mutta isosta ruokakaupasta löysin ja muutamia kappaleita jäi hyllyyn. Yleensä en shoppaile marketista muuta kuin ruokaa ja siivoustarvikkeita, mutta kannattaa olla tarkkana. Ikinä ei tiedä, mitä vastaan tulee. Joskus voi tehdä yllättäviä löytöjä sieltä, mistä ei heti arvaisi!


12.9.2016

SYKSYINEN PIHA

Kesä mennä vilahti ja syksyn makua on nautittu jo jonkin aikaa. Siirtymä syksyyn on tapahtunut pehmeästi, sillä säät ovat olleet vähintään kesämäiset. On ollut aurinkoa, kaatosadetta, tuulista viuhuntaa ja nyt viimeisenä lämmöllä höystettyjä aurinkoisia päiviä. Viimeistään nyt on hyvä aika tehdä pieni tsekkaus pihalle, mitä sinne kuuluu. 




Soraa, hiekkaa, uutta nurmikkoa ja kaikkea muuta piha-ainesta on kannettu ja kärrätty monta kiloa. Lapio on heilunut ja voin sanoa, että työstä on käynyt. Kaivoimme samaan hengenvetoon myös sadevesiputket etu-, taka- ja sivupihalle, joten työsarkaa on riittänyt. Hommaa siivitti kivasti järkyttävän suuret kivimöhkäleet, joihin tarvittiin useampaa henkilöä ja ajattelutyötä. Nostan hattua entisajan työmiehille, jotka ovat siirtäneet kokonaisia lohkareita paikasta toiseen! Huh huh sanon vaan. 


Sain yhteistyön merkeissä Fiskarsilta muutamia pihatyökaluja kokeiluun, suuret kiitokset vielä! Aivan ensiksi täytyykin kehaista Light - sarjan haravaa, mitä itseasiassa toivoin salaa. Meillä haravoitavaa riittää keväällä ja syksyllä, joten tämä on ehdoton varuste pihatyökalujen kesken! Kauniisti suunniteltu väritys ja käytännöllinen tekniikka vaikuttaa todella paljon käyttökokemukseen. Valkoisella haravalla on miljoona kertaa mukavampi haravoida kuin puoliksi risalla, vanhalla haravalla mistä saa rakkuloita ja viiden minuutin jälkeen.


Kädensija on pitkältä matkalta (kuten kuvassa näkyy) kaakaonsävyinen, jossa lika ei näy. Näin harava sopii lyhyelle ihmiselle (kuin minä) tai pidemmälle henkilölle. Varsi on tummalta kohdalta myös matta eli tarttumapinta sopii paremmin kädelle. Ja tietysti tämä on ihanan kevyt, mikä on ilouutinen monelle meistä! Enää ei tarvitse hampaat irvessä pienemmän ja vähemmän voimakkaan henkilön tempoa.



Fiskarsin musta pihaharja sopii pihaan kuin pihaan. Ajaton musta on tyylikäs ja elegantti niin pihalle, terassille kuin parvekkeellekin. Sen harjasosa liukuu hyvin puisella terassilla tai kivilaatan päällä. Harjaksen muotoilu on juuri sopiva blokkaamaan roskat pesään ja siitä edelleen pois. Oranssilla viimeistelty look kertoo brändin tarinaa.




Tämä istutuslapio on yksi sarjan hankinta, jonka tein loppukesästä. Tarkoitus oli hankkia istutuspuuhiin siisti pikkulapio, mutta enpäs laittanutkaan enempää kukkia. Niinpä tämän käyttö jää ensi kevääseen! Onpahan nyt kuitenkin valmiina, kun aika koittaa. Ja eihän sitä tiedä, jos vaikka innostun istuttamaan sisälle jotain?

Aurinkoa viikkoonne!





11.9.2016

PARI SISUSTUSJUTTUA

Olen varmaan epätyypillisin sisustusbloggaaja, jos paljastan etten ole käynyt kertaakaan syksyn Habitare-messuilla. Tasan yhden kerran olen vieraillut sisustusaiheisilla messuilla, olisikohan ollut viime keväänä? Inhoan väenpaljoutta yli kaiken ja haluan liikkua väljissä vesissä. Yksi syy on myös ajoitus, mikä on ollut aina huono, nimittäin tyttäremme syntymäpäivät ovat aina osuneet messuviikonloppuun ja ei tarvitse arvata kahta kertaa, kumpi on tärkeämpi? 


Toteutin kesän aikana monta haavetta, kun meille tuli Kartellin Ghost - tuoli. Olen haaveillut Kartellin muutamista muistakin tuotteista (tuolipainotteista) jo viitisen vuotta. Mukaan mahtuu baarituolia ja sivupöytää, muitakin tietänette. Kun Stockmannilta tipahti eräs tarjous kesällä, niin sehän oli kuin kohtalon isku, mitä ei voinut jättää käyttämättä. Yksi haave siis toteutui ja vielä jäi monta odottelemaan. Näistä täytyy varmaan tehdä vielä koostepostaus syksyllä. Toinen ihanuus, mitä olen ehtinyt etsiä myös jo pidempään, on Linumin tyynynpäällinen. Hölmöyttäni ostin raidallisen 40x60 päällisen vain yhtenä kappaleena ja toista en sitten koskaan löytänyt. Mistään. Onnen kauppaa, bongasin sellaisenkin tässä ihan taannoin.


Tyynyt sopivat parina mihin vain, makkariin, sohvalle, terassille - paikkoja löytyy. Toinen sisätyyny jäi vielä ostamatta, joten sellainen täytyy vielä etsiä.



Yksi kesän parhaimpia löytöjä oli tämä Nicholas Vahen kahvimuki, jota etsittiinkin kissojen ja koirien kanssa. Hölmöyttäni en ostanut kuppia heti ensimmäisellä kertaa ja se on usein the fatal mistake. Piti ihan Lappeenrannasta saakka lähteä hakemaan!


Vaalea torkkupeite on löytö Anttilan loppuunmyynneistä, eikä suinkaan ainokainen. Toki tämä peitto oli viimeinen kappale ja nyt jälkikäteen harmittaa, etten ottanut sarjan pyyhkeitä samaan syssyyn. Arvannette, ettei niitä enää löytynyt. Anttiloista tuli tehtyä monenlaista löytöä ja näitäkin tulee vielä näkymään blogissa. 


Otsikoinnin mukaan siinä taisi olla luvatut pari sisustusjuttua ja meillä jatkuu puuhat pihalla. Viikon päästä juhlitaan kahdeksan vuotiasta ja se on tuo ikä hyvin malttamaton. Tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä odotella vielä pari päivää. Ja samaan aikaan jännittää koulukuvaus, harrastusilta ja se lahja mitä on odotettu jo ikuisuus, vähintään. Maman pitäisi raapustaa juhlat kasaan sen enempää suunnittelematta, nimittäin jostain syystä suunnitelmallisuus on tipahtanut matkasta. Kakkugalleriaa siis selailemaan! Mukavan rentoa sunnuntaita juuri Sinulle!