12.2.2017

KEVÄISET TULPPAANIT

Pitenevät päivät, lisääntyneet auringon pilkahdukset ja viikkojen vauhdikas meno - kevättä kohden mennään. Kukkakaupan vuosien vakioasiakkuudesta huolimatta tapaan usein ostaa kukkia myös marketista ja silloin nappaankin sesongin kimpun kotiin. Viimeaikoina ruokakaupoista on saanut värikkäitä tulppaanikimppuja ja näin ystävänpäivän kynnyksellä ne ovat olleet tyttäristäni mitä mainioimmat värivalinnat! Pientä pirteyttä neutraaliin väripalettiin.



Tulppaanit kuuluvat helpon ja kauniin kattamisen aakkosiin. Olen nykyään hyvin säntillinen somistaja ja en oikein osaa hankkia mitään uutta. Meillä on edelleen samat valkoiset pellavaiset lautasliinat, Festivon kynttilänjalat ja Iittalan Essence viinilasit. Lautasten suhteen olen niin totaaliset kyllästynyt, että se tulee olemaan seuraavia suurimpia investointeja. Tässäkin kohtaa on ollut esteenä paitsi raha (ensin pitäisi myydä vanhat pois) ja toiseksi se yhteinen päätös eli astiasto molempien mieleen. Minulla on eräs astiasto jo mielessä, mutta en haluaisi sarjan kahvikuppeja. Tietysti sarjoja voi yhdistellä, mutta sävyjen täytyisi käydä yksiin. Ja kolmas juttu on se sävy sekä kuviottomuus, mitä haluan.


Uudet servettirenkaat olivat edullinen alelöytö Stockalta ja en voi kuin harmitella taas omaa hölmöyttäni. Olisi pitänyt ostaa kaksi pakettia, sillä älysin vasta kotona miten hauskalta näyttää, kun laittaa kaksi rengasta yhteen servettiin. Yksittäin simppelit ja kauniit, kaksin hieman erilaiset ja mielenkiintoiset.


Mukavaa iltaa!



4.2.2017

TAULUSOMMITELMA

Uuden kodin sisustaminen on venähtänyt monesta syystä ja moni alkuperäisidea odottaa edelleen toimeliasta asennetta. Meille tuli perinteinen väsyminen ja siinä on taustalla useita syitä. Pienten taukojen jälkeen ollaan kuitenkin jaksettu pala kerrallaan. Suuri muutos valmistui tällä viikolla, kun loput ikkunat ja kaikki ulko-ovet vaihdettiin kotiimme. Sisäilma on parantunut huomattavasti ja kieltämättä visuaalinen ilme on nyt toista luokkaa. Kynnysten maalaus jää nyt kesään, sillä ne ovat käsittelemättömät ja aivan väärän väriset. Pääsen myös viimein valitsemaan verhoja, joita on suunniteltu pitkään. Arvatenkin ikkunalistat ovat hieman paksummat ja meidän täytyy miettiä uudelleen verhotankojen kiinnityskohta, ellen löydä sopivaa mallia. 

Meillä oli edellisessä kodissa tauluseinä olohuoneessa, josta pidin todella paljon. Sellainen on ollut tähänkin kotiin suunnitteilla jo alusta saakka ja olen pohdiskellut mielessäni sille paikkaa. Kehykset ovat samat vanhat ja kuvatkin niissä valmiina. Melko pitkään olin varma, että haluan tauluseinän pianon yhteyteen, mutta suunnitelmat muuttuivat pianon siirtämisen jälkeen. Tämänhetkinen paikka on nimittäin aivan täydellinen pianolle ja se tulee siinä olemaan niin kauan, kuin asumme täällä. Kuvakehykset eivät kuitenkaan enää tunnu sopivan kuvaan vaan niille täytyi keksiä joku muu paikka. Niinpä paikka löytyi ruokailutilasta, johon olen kaivannut lisää charmia.


Lähtötilanteessa meillä oli yksi kehys seinällä. Sivupöytä on pitkään ollut näin ja olen pohdiskellut sopivaa somistusta. Jotenkin minulle tuli vaisu olo ja kokeilin muutamaa kehystä.





Lopputuloksena on hillitty sommitelma, joka on kuitenkin ryhdikäs. Rakastan mustavalkoisia kuvia ja olen hääkuvistakin teettänyt lähinnä vain mustavalkoisia versioita. Mukavaa saada kuvat taas esille. Kehyksiä jäi yli, mutta en halua yhtä runsasta ilmettä vaan yksinkertaisempaa. Meillä on myös keittiössä, porrasseinällä, lastenhuoneessa ja olohuoneessa yksittäisiä kuvia. Saattaa olla, että lisäilen myös näihin pareja tai pieniä sommitelmia mahdollisuuksien mukaan. Kokonaisuus näyttää nyt hyvältä ja viimeistellyltä omaan silmään.


24.1.2017

KAUNISTA KATTAUKSEEN

Pieni vaivannäkö on joskus paikallaan, jos tahtoo helliä visuaalista persoonaa. Tunnistan itseni tästä. Minulla on tietynlaisia rutiineja, jotka tuntuvat niin itsestään selviltä, ettei niitä aina edes tiedosta. Yksi tällaisista asioista on musiikin kuunteleminen. Meillä soi lähes aina taustalla musiikki ja yksi päivä tyttäreni kysyi miksi? Miten niin miksi oli ensimmäinen ajatukseni. Musiikki kuvastaa tunnetilojani ja tuo siihen täyteläisyyttä. Kuuntelen laajassa skaalassa lähes kaikkea musiikkia, vähiten ehkä urku- tai hevimusiikkia. Tai no en ehkä kuuntele näitä kahta edellä mainittua ollenkaan. Itselleni mieluisimmat kuunneltavat löytyvät kuitenkin pianomusiikin, jazzin ja vanhojen levyjen joukosta. Spotify on nykyajan pelastus ja mitä tekisinkään ilman sen monipuolista maailmaa?


Yksi mieluisimmista rauhaisista askareista minulle on ruuanvalmistus ja pöydän kattaminen pitkän kaavan mukaan. Teemme usein mieheni kanssa yhdessä ruokaa lasten leikkiessä ulkona. Kuuntelemme silloin jotain rentoa musiikkia, kuten jazzia tai hyvää soittolistaa. Mieheni on musiikin suhteen kaikkiruokainen, mutta minä nirsona vaadin aina tilanteeseen ja fiilikseen sopivaa soitettavaa. Rakastan klassista musiikkia hyvin pitkälle soitto- ja balettiharrastuksen myötä, joten Bach, Mozart ja muut klassikot ovat omalla listallani - erityisesti yksin ollessani kotona. Ehkäpä juuri siksi rakastin niin kovin myös Frozenia ja Christophe Beckin upeaa musiikkia?


Musiikin valinta aterioinnin yhteyteen ja sitä edeltävään aikaan on tärkeä valinta. Tyttäreni oli saanut tästä kysymyksiä ja ihmettelyjä, miksi kuuntelemme musiikkia. Meille se on niin luonnollinen asia, etten ole edes osannut ajatella muuta. Tietenkään meillä ei aina soi rallatukset, jos se jotakuta häiritsee tai tarvitsee rauhaa. Luulen, että se on lapsillekin luonnollista - ovathan he tottuneet siihen jo pienestä pitäen. Ja toisaalta, musiikki soi meillä aina taustalla riittävän vaimeasti. Niin, mitä vastaamaan lapselle? Ilmeisesti "koska tykkäämme" ei riittänyt vastaukseksi, täytyy kehittää jotain uskottavampaa. Eikö musiikki rentouta ja sovi mielenkohottajaksi tai tunnetilan voimistajaksi. Niin, tässäpä pohdittavaa.

Rauhalliset ja tyhjät viikonloput ovat onnen omiaan tällaiselle rentoutumiselle eli herkulliselle aterialle, kauniille kattaukselle ja hyvälle musiikille. Tine k:n servetti on täydellinen leipäkorille, josta on uupunut liina. Kustannustehokkaana naisena olen aina ostanut vain tarvittavan määrän liinoja ja yksi jää ilman, mikäli leipäkoriin laitetaan alunen. Ja trust me, olen niin turhamainen ihminen että se liina pitää olla. Paperiservettiin jää pohjat kiinni.


Mitä kattamiseen tulee, niin somisteilla on väliä. En ole koskaan tykännyt kovin runsaista koristeluista, vaan yksinkertaiset ja riittävän näyttävät yksittäiset kukat tai kynttilät ovat olleet fine.  Jos olet lukenut blogiani pari postausta taaksepäin, olet ehkä huomannut, että olen viime aikoina ostanut aika paljon kynttilöitä. Eräs pitkäkestoinen suosikkini on kuitenkin jäänyt kokonaan käyttämättä.

Suosikkituoksuni Tinekhomen mallistosta on tämä Fig. Siinä on pehmeä ja raikas tuoksu, pitäisi malttaa poltella pois. Tinen joulukynttilöissä oli myös samettiset tuoksut ja kehtaan tunnustaa, että minulta on vielä viime vuottakin edeltävän joulun tuoksukynttilä polttamatta. Aivan uutena.


Tässäpä oli ajateltavaa jälleen musiikin (ja kattauksen) saralta.
Tulevana viikonloppuna suuntaamme valmiiseen pöytään, joten herkulliset ruokakuvat siirtyvät hamaan tulevaisuuteen. Onnea on kokin oma puoliso, joka jaksaa yrittää ja kokeilla. Ei se päämäärä, vaan se matka.

Antoisaa päivää, juuri Sinulle!